maanantai 31. elokuuta 2015

Kummallista

Aikuiset on kummallisia, tuumi puolivuotias. Miksei syömistä ja nukkumista voisi yhdistää? Ja miksei niitä saisi tehdä yöaikaan? Päivällä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista näkemistä ja tekemistä. Kuka silloin muka ehtii keskittyä syömiseen? Sitäpaitsi yöllä äiti on mukavasti koko ajan tavoitettavissa ja lähellä.

Aikuiset on kummallisia, tuumi kaksivuotias. Miksi tavaroiden pitää lojua tylsästi aina samoilla paikoilla käyttämättöminä? Paljon kätevämpää olisi, jos kaikki olisi lattialla, käden ulottuvilla. Ja miksei harvoinkäytetylle tavaralle saisi keksiä uusia käyttötarkoituksia? Parhaassa tapauksessa vanhasta tavarasta saa muotoiltua kokonaan uuden!

Ihmiset on kummallisia, tuumi koira. Kaikki vain pyörivät ympäriinsä ja isommat huutavat pienemmille ja pienemmät huutavat muuten vaan. Miksei elämä voisi olla pelkkää syömistä, nukkumista ja rapsutuksia? Silloin olisi kaikilla hyvä mieli!


perjantai 28. elokuuta 2015

Suut makiaksi!

Olen aina tykännyt käsitöistä. Äskettäin tajusin, että leipominenkin on eräänlaista käsityötä! Ilmankos se onkin aina ollut niin kivaa :) Varsinkin kakkujen teko ja koristelu ovat hauskaa puuhaa. Aluksi eivät kuorrutteet tahtoneet totella minua, mutta tässä viimeisen vuoden aikana olen saanut joitakin kakkuja jopa onnistumaan, myös ulkopuolelta. Tässä muutama kakku kuluneen vuoden ajalta


Mieheni synttärikakku viime syksyltä. Suklaata ja lakkaa. 
Koristelussa on vielä hiomisen varaa, vähempi olisi ehkä ollut enempi...


Prinsessakakku pienen prinsessamme kastejuhlassa. Ehkä onnistunein kakku kokonaisuudessaan. Täytteenä mansikkaa, raparperia ja vaniljaa.


Kaksivuotiaan syntymäpäiväkakku mansikkarahkatäytteellä. Tästä huomaa ongelman, joka minulla on miltei kaikkien kakkujen kanssa: en saa niitä siirrettyä siistille alustalle :D


 Omien synttäreitten tarjoilua. Kerrassaan onnistuneen makuinen kakku, suklaata ja mustikkaa. 
Muutkin tarjoilut tekivät kauppansa.

torstai 27. elokuuta 2015

Yhtä juhlaa...

... ja vanhenemista.

Uusi vuosikymmen. Aikuisen ikä.
Kymmenen vuotta sitten en halunnut olla aikuinen. Halusin olla vielä pitkään nuori. Olin juuri aloittanut opiskelut ja muuttanut ensimmäistä kertaa elämässäni. Elämä oli edessä ja lapsuus takana. Olo oli haikea ja epävarma, mutta eteenpäin oli mentävä. Kaverit sanoivat vanhaksi.

Nyt on opiskeluajat takana. Muuttojakin on kertynyt useita. Mutta nyt tuntuu ihan hyvältä. Ammatti, työpaikka, muutama vuosi työkokemusta, avioliitto, kaksi lasta, kissa, koira, auto, talo ja uima-allas. Kaikki kohdillaan. Näin sen pitää ollakin. Univelkoja, rahahuolia, remonttia, kireitä hermoja... Aikuisen elämää.

Juhlat juhlittiin kolmen vuosikymmenen kunniaksi kolmessa erässä:

Varsinainen synttäripäivä meni kauniissa Oslossa hyvässä seurassa



Kotiin tultuamme järjestin saunaillan muutamalle kaverille


Mieheni rakensi meille telttasaunan varsinaisen saunan valmistumista odotellessa.



Lopuksi kahviteltiin vielä sukulaisten kanssa






Juhlien jälkeen on hyvä hiukan levähtää...



Väsynyt mutta onnellinen (ja vuoden vanhempi...)