Talven taikaa

Taas on se aika vuodesta, kun sosiaalinen media ja uutiset täyttyvät lumesta ja pakkasesta. Joka syksy se saapuu, joskus pitkään ja hartaasti odotettuna, joskus yllättäen mutta aina yhtä mahtavasti ja huomiota herättäen: Talvi. 

Onhan se tavallaan hassua, että niinkin tuttu ja arkinen asia kuin talven tulo niinkin pohjoisesssa maassa kuin Suomessa saa niin paljon palstatilaa. Luulisi meidän jo tottuneen vuodenaikojen vaihteluun. Mutta toisaalta, mitä sitten! Kai sitä saa ihmetellä ja iloita luonnon kauneudesta uudestaan ja uudestaan!

Henkilökohtaisesti en pidä yhtään kylmästä, märästä ja pimeästä. Loppusyksy ja alkutalvi on jotenkin niin masentavaa aikaa. Mutta lumi! Sitä rakastan!

Pahinta on talvi ilman lunta ja pakkasta. Sitä vaan odottaa ja odottaa ja sitten onkin jo kevät. Siksipä pitää nauttia edes niistä muutamasta lumisesta päivästä, joita eteläisessä Suomessa on.

Viikonloppuna satoi vihdoin ensilumi. Helmikuussa syntynyt kuopuksemmekin näki ensimmäistä kertaa lunta! Viime talvi kun oli mitä oli... Taisi kyllä olla niin, että hän ei vielä paljon lumesta ymmärtänyt, nukahti vaunuihin kun päästiin ulos.

Sen sijaan me muu perhe nautittiin lumesta. Hipun kanssa rakennettiin lumiukko ja pääsipä Hippu isin pulkkakyytiinkin!

Kaikkein eniten lumesta taisi kuitenkin innostua koira!

Ja niinhän siinä kävi, että lumi tuli ja lumi suli ennen kuin sain tämän tekstin valmiiksi, mutta toivottavasti saadaan vielä toinenkin lumi tänä talvena.

Pottaharjoituksia osa 2

Viime pottapostauksesta on jo melkein puoli vuotta ja yllättävän paljon on tapahtunut sillävälin.


Ensinnäkin, tarrat olivat toimiva ratkaisu. Niiden avulla pottailu lähti mallikkaasti käyntiin. Jossain vaiheessa potasta tulikin sitten sen verran rutiinia, että tarratkin unohtuivat. Kolme A4-kokoista tarra-arkkia taisi kaiken kaikkiaan mennä, neljäs on vielä avaamattomana, odottaen muuta käyttöä.

Joskus teininä hoidin muutaman viikon kaksivuotiasta poikaa. Paljon en siitä enää muista, mutta sen muistan, että tuolloin poika harjoitteli kotona olemaan ilman vaippaa. Ehkä siitä minulle on jäänyt jonkinlainen tavoite, että kaksivuotiaana kuuluisi ymmärtää jo jotain vessassakäymisestä ja opetella kuivaksi. Lasta ei tietysti voi pakottaa näissä hommissa, mutta ainakaan en halua sen jäävän minusta kiinni, jos lapseni tarvitsee vaippaa vielä nelivuotiaana. Haluan antaa lapselleni mahdollisuudet ja välineet opetella kuivaksi.

Nyt syksyllä reilu kaksivuotias Hippu on ollut paljon ilman vaippaa kotona. Ja useimmiten hän on käynyt potalla tarpeillaan, varsinkin, jos olemme muistaneet muistuttaa ajoissa. Toki lattiakin on lainehtinut useasti. Huomasimme, että jos Hipulla on vaippa, hän ei edes yritä mennä potalle, mutta kun hän sai olla ilman housuja, hän jotenkin tiedosti paremmin vessahätänsä. Mutta jos laitoin hänelle pelkät housut ilman vaippaa, hän ilmeisesti luuli vaipan olevan jalassa... Niinpä Hippu on saanut toikkaroida kotona paljon pelkkä hame tai tunika päällään.

Noin kuukausi sitten meille iski flunssa ja jouduimme virumaan viikon lähes pelkästään kotona. Onni onnettomuudessa, se olikin oikein hyvää kuivaksiopetteluaikaa. Saattoi mennä päiviä, että Hipulla oli vaippa ainoastaan päivä- ja yöunilla. Kun lattia kastui yhä harvemmin, uskaltauduin kokeilemaan housuja ilman vaippaa. Sekin toimi! Olo oli kuin erävoiton saaneella! Lapseni alkaa ymmärtää!

Pari kommellustakin on toki mahtunut mukaan. Ostin kaksi nuken pottaa Hipun kuivaksiopettelua tukemaan. Sovitimme nukkeja potalle ja Hippu tuntui ymmärtävän leikin. Kuitenkin heti toisena iltana kummastakin potasta löytyi kakka. Siististi pikkuruisesta potasta. Saman päivän aikana toisessa potassa oli myös pissa. Mitä tuohonkin pitäisi sitten sanoa...

Eräänä päivänä äitini oli meillä auttamassa ja oli laittanut Hipun päiväunille. Vahingossa, kun en huomannut sanoa, hän oli laittanut Hipulle sellaisen vaipan, jossa on vähän huonot tarrat. Kun tyttö heräsi unilta, hänellä ei ollutkaan vaippaa päällään. Ihme ja kumma, sekä vaippa että sänky olivat kuitenkin kuivat! Tätä en ole uskaltanut vielä kokeilla uudestaan :)

Koska kotona elo vaipatta alkaa onnistua jo aika hyvin, seuraava etappi olisi uskaltaa lähteä kodin ulkopuolelle ilman vaippaa. Vielä en ole siihen ryhtynyt, kun pelkään, että ulkovaatteet ja auton istuin ovat sitten märät. Mutta ehkä jossain vaiheessa tässä lähiaikoina uskallan kokeilla. Tällä hetkellä äidin haaveena olisi täysin kuiva kolmevuotias, katsotaan toteutuuko :)

Olipa kerran

Olipa kerran pieni pupujussi, jonka nimi ei ollut Jussi vaan Jönssi

Jönssi syntyi eräällä leirillä kauan sitten. 

Niin kauan sitten, että se ei oikein edes muista milloin se oli.

Jönssi oli innokas leiriläinen ja maailmanmatkaaja.

Se on kiivennyt Jerusalemin muurille...

...ja Eiffel-torniinkin!

Kaikkein eniten se kuitenkin piti pupu-ystävistään.

Niitä oli Justus,

ja Jason ja Juliet,

ja Jasmin ja yksi, jonka näkemisestä on niin kauan, että sen nimeä se ei enää muista.

Kuitenkin, niin kuin usein käy, elämä vei pupuset erilleen. 

Yksi meni asumaan kaksivuotiaan tytön luokse, toinen lähti Turkuun ja kolmas Virroille.

 Joskus, jos Jönssistä tuntuu yksinäiseltä, se muistelee ystäviään ja lähettää niille pullopostia!