Ihminen ihmiselle?

Viime aikoina ei ole voinut välttyä pakolaisia koskevilta uutisilta. Niin Televisio, lehdet kuin somekin tulvivat kuvia ja juttuja turvapaikanhakijoista. Tuntuu, että koko maailma on äkkiä ihan myllerryksessä.

Sosiaalisessa mediassa ihmiset tuntuvat jakautuneen kahtia. Toinen puoli näyttää turvapaikanhakijoille kiihkeästi ovea: menkää sinne mistä olette tulleetkin! Tai menkää ainakin jonnekin muualle kuin tänne! Toinen puoli haluaa auttaa ja on valmis vastaanottamaan kaikki apua pyytävät. Toiset sanovat, ettei meillä ole varaa ja toisten mielestä on.

En tiedä, mikä olisi oikea ratkaisu tähän kaikkeen. Toivottavasti Suomen päättäjät ovat minua viisaampia. Mutta sen tiedän, että maailmalla on hätä ja meillä suomessa asiat verrattain hyvin, vaikka koko ajan puhutaankin velkaantumisesta ja taantumasta.

En vain voi sivuuttaa sitä tosiasiaa, että välimereen hukkuu joukoittain ihmisiä, jotka lähtivät etsimään turvallisempaa elämää. Enkä sitä, etten ole tehnyt mitään sen eteen, että minulla on asiat hyvin. Olen sattunut syntymään Suomeen, ei se ole ansiotani. Eikä se ole pakolaisen vika, että hän on sattunut syntymään katastrofin keskelle. Entäpä jos tilanne olisikin toisinpäin?

Paljon olen kuullut haukuttavan miehiä, jotka tulevat yksin. Mikseivät he ole puolustamassa maataan? Miksi he hylkäsivät perheensä? Mutta entäpä ne perheenisät, jotka lähtivät hengenvaaralliselle matkalle etsimään turvapaikkaa perheelleen? Varmistamaan, että löytyisi katto pään päälle? Ne, jotka lähtivät itse vaaraan siinä toivossa, että turvallisesta maasta käsin he saattaisivat saada turvallisen matkan perheelleen?

Varmaan on niitäkin, jotka tulevat tänne väärin motiivein. Ja varmasti ulkomaalaisten tulva Suomen kaltaisessa pikkumaassa aiheuttaa ongelman jos toisenkin. Mutta kuitenkin, näemmekö ihmisen kaiken sen takana? Näenkö toisen äidin, äidin, jonka suurin ongelma ei ole se, että lattialla on vähän muruja ja mitä tekisin lasten kanssa kun ulkona sataa? Näenkö lapset, jotka voisivat olla minun lapsiani?

Haluaisin auttaa. Minulla olisi varaakin auttaa. Mutta miksi en tee mitään?

Kipperin Tuppoja

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kaalikeittoa ja kärpässieniä, vai miten se nyt meni...

Kaverin houkuttelemana, helposti yllytettävänä lähdin kokeilemaan millaista on myydä Tupperwaren astioita. Ensi viikolla olisi tarkoitus pitää ensimmäiset esittelyt. Mukaan lähdin ajatuksella teen tätä niin kauan kuin se on kivaa. Ja jospa siitä vaikka muutaman lantin tienaisikin kohta kotihoidon tuelle jäävä kotiäiti.

Jotakuinkin tältä tulee näyttämään ensimmäinen esittelypöytäni

Heti alkuun kohtasin itsessäni kysymyksen, millainen on hyvä myyjä. En ole myyntialan ammattilainen, päinvastoin. Ihmisten edessä esiintyminen ei pelota, mutta muuten tämä on ihan vierasta minulle. Erityisesti eettisyys mietityttää. Ei saa tyrkyttää, ei saa painostaa, mutta tehtäväni on kuitenkin myydä. Tuotteet ovat laadukkaita ja kestäviä ja takuu on hyvä, joten sen puoleen voin hyvällä omatunnolla myydä hyvää tavaraa. No aika näyttää, millainen myyjä minusta todella tulee.

Ensimmäisenä testaukseen aloituslaukun tuotteista pääsi EasyDelight.
Nimensä muksisesti oli kyllä helppo ja toimiva!

Alkuun olin ajatuksesta jännittynyt, nyt olen innostunut. Ensimmäisten esittelyjen jälkeen näkee sitten tuleeko minusta Tupperiin täysin hurahtanut vaiko uuvahtanut :)