Åland

Hipun isä piti kesäloman päätteeksi vielä kolme viikkoa isyyslomaa, joten teimme koko kolmihenkisen perheemme ensimmäisen yhteisen lomamatkan. Suunnaksi valikoitui Ahvenanmaa.

Lomamme osui sopivasti kesän viimeiselle kauniille viikonlopulle. Sen jälkeen onkin satanut lähes poikkeuksetta. Helteet olivat kuitenkin jo ohi, joten ulkonaolostakin saattoi nauttia.

Matkamme kesti neljä päivää ja se oli oikein virkistävä ja sopivan mittainen reissu meille. Minua alkoi jo kotonaistuskelu tympiä, helteitten takia kun en saanut aikaiseksi lähteä oikein mihinkään. Oli siis paikallaan vaihtaa hetkeksi maisemaa.

Ahvenanmaa oli kuin ulkomaille olisi mennyt. Kaikki oli jotenkin hiukan erilaista kuin manner-Suomessa. Jopa asfaltti oli eri väristä...!

Lomakohteena lapsiperheelle Ahvenanmaa oli erinomainen! Matka sinne oli lyhyt ja meillä oli oma auto mukana koko ajan. Saaristo oli idyllinen ja rauhallinen ja ihmiset olivat erittäin ystävällisiä, siitäkin huolimatta, ettei  ruotsi ollut enää tuoreimmasssa muistissa ja usein jouduimme vaihtamaan englantiin. Majoituimme laivayhtiön kautta varatussa pienessä mökissä, joka oli yksityisessä omistuksessa ja sijaitsi isäntäväen pihassa! Mökistä löytyi kuitenkin kaikki tarpeellinen (paitsi wc-paperi) ja viihdyimme siinä hyvin.


Pieneksi paikaksi Ahvenanmaalla riittää nähtävää ja kiertelimme kuuluisia paikkoja Kastelholman linnasta ja Taffelin tehtaasta aina Geta-vuorelle asti. Isommille lapsille siellä olisi ollut kaikenlaista nähtävää ja puuhasteltavaa, joten ehkäpä menemme vielä uudestaan kun Hippu on vähän vanhempi.

Hauska "kulttuurishokki" tapahtui paluumatkalla laivalla. Olimme jo tottuneet ystävälliseen ja puheliaaseen ilmapiiriin kun laivan hissiin mennessä kysyimme kanssamatkustajilta, mihin kerrokseen he olivat menossa. Vastaukseksi saimme mutinaa. Ah, tätä tuppisuuta suomen kansaa!

Nyt on kieltämättä virkistynyt olo ja mukava suunnata alkavaan syksyyn!

Onni on oma 1-vuotias!

Parin viime viikon ajan ollaan valmisteltu ja juhlittu 1-vuotis syntymäpäiviä – ja toivuttu niistä. Helle on myös omalta osaltaan pehmittänyt aivoja, joten siksi on ollut vähän hiljaista täällä blogimaailman puolella.

Yksi synttärilahja oli enon kuvittamassa paperissa

Vuosi sitten meillä oli pikkuinen nyytti viettämässä ensimmäisiä päiviään kotona. Silloin opettelimme kuumeisesti vauvan hoitoa ja huolenpitoa. Nyt on vauva tiessään. Tilalla on touhukas ikiliikkuja, joka oppii ja opettelee uutta taukoamatta.

Miten paljon 1-vuotias osaakaan! Minulla ei ole kauheasti kokemusta ennestään tämän ikäisistä, enkä olisi vuosi sitten uskonut, jos joku olisi kertonut minulle, mitä kaikkea lapseni vuoden päästä jo tekeekään.

Lapseni ei ole enää vauva, sillä hän viettää suurimman osan hereilläoloajastaan pystyasennossa joko istuen, seisten tai kävellen tukea vasten. Nyt on kovasti opettelun alla tuetta seisominen ja aika rohkeasti pikkuinen irrottaa kätensä ja yrittää tasapainotella pyllähtääkseen kohta istumaan. Tämä seisomisen opettelu on erityisen kivaa syöttötuolissa...

Synttäreillä oli mm. voileipäkakkua, tosin tätä Hippu ei itse päässyt maistamaan.

Myös itsenäisesti syöminen on kova juttu. Kaikenlainen sormiruoka maistuu ja välillä syötetty ruoka ei ollenkaan tahdo kelvata paitsi jos tarjolla on leipää. Leipää Hippu söisi varmaan niin paljon, että oksentaisi. Itse lusikalla ruoan ottaminen lautaselta ei vielä onnistu, mutta jos lusikan täyttää valmiiksi, usein se löytää tiensä pienissä käsissä suuhun. Joskus ruokaa pitää vähän auttaa sormilla ja joskus se heitetään pöydän alle koiran syötäväksi.

Mutta kaikkein ihaninta 1-vuotiaassa on se elämänilo ja riemu, millä jokainen asia ja ihminen kohdataan. Kun tuttuja tulee kylään, se suorastaan naurattaa! Kommunikaatio on vahvaa ja Hippu ilmaisee selkeästi, kun haluaa jotain. Hän myös hassuttelee ja keksii uusia vastavuoroisia leikkejä äänin ja elein.

1-vuotias on aito, rehellinen ja niin elämänmyönteinen. Hän on iso lapsi jo mutta kuitenkin niin pieni vielä. Varmaan elämässä on monta ihanaa ikävaihetta mutta tällä hetkellä en osaa kuvitella parempaa kuin oma 1-vuotias!

Lahjoja tuli paljon! Lemppareita tuntuu olevan kännykkä ja kirjat.