Kotiäiti kokkailee

Kokeilin jotain ihan uutta. 

Tunnen itseni maalaiseksi, mutta pakko myöntää, etten ollut koskaan ennen maistanut parsaa. Niinpä korjaamaan tuota aukkoa sivistyksessä.

Kaikki oikeastaan alkoi hetken mielijohteesta, kun lähikaupan hyllyllä näin parsanippuja.

Parsa on hauskan näköistä, toivottavasti se maistuu yhtä hauskalle :)

Sitten vaan kuukkeloimaan, mitä niille pitää tehdä.

Muutaman keitto-ohjeen luettuani päätin yrittää. Kanta pois ja kuoren alaosa.

Parsat nippuihin ja kiehumaan. Liikaa ei saa keittää.

Ja tällaiseen seuraan parsa lopulta päätyi. En tiedä, minkä kanssa sitä kannattaisi syödä, mutta tässä se ainakin näytti herkulliselta ;) Sen tiesin, että voita pitää pistää päälle.

Ja se maku. No... se oli... vihreän makuinen... Jossain luki, että hienostunut ja mieto maku. Ehkä se oli sitä. Ei se pahaa missään nimessä ollut, mutta ehkä pienellä harjoittelulla siitä voisi saada vielä parempaa. Jälkeenpäin tajusin, että olin unohtanut suolan :P 

Hippukin sai maistaa vähäsen ja kelpasi (kuten kaikki muukin tähän mennessä.) 

Miehelle en edes yrittänyt tarjota :D 

Pieni kotiäidin gourmet-hetki!

Mahakriisi

Minulla oli tavoite; kesäksi eroon raskauskiloista. Kesä alkaa olla käsillä ja tavoite on melkein saavutettu, mutta... ...mahaa on vielä jäljellä.

13+2 pientä turvotusta vasta

Raskauskiloni tulivat maltillisesti. Pitkään mahani pysyi piilossa ja kaikki ihmettelivät sen pienuutta. Vasta ihan loppuvaiheilla se kasvoi vauhdilla, mutta silti kolme päivää ennen synnytystä eräs ihmetteli, että laskettu aika on jo tässä kuussa. Maha oli pyöreä ja mielestäni kauniskin, eivätkä kilot haitanneet, ne kuuluivat asiaan. Kiloja tuli yhteensä 15,5 ja jälkitarkastuksessa niistä oli karissut jo yli puolet.


Ongelmana oli kuitenkin, että maitoa tuli niukasti ja sain ohjeeksi mm. syödä enemmän. Muiden kikkojen ohella söin runsaasti (kaikki vakuuttivat, että imetys kyllä laihduttaa) ja maitoa tulikin mutta niin tuli myös kiloja. Kun valitin tätä neuvolassa sain vastaukseksi, että nyt et saa ajatella itseäsi, lapsi on pääasia. Vuoden loppuun mennessä olin saanut taas viisi kiloa lisää. Harmitti, kun raskaudesta oli kulunut jo aikaa ja silti monet vaatteet olivat pieniä ja monet samanikäisten lasten äidit näyttivät siltä, kuin mitään raskautta ei olisi ollutkaan.

30+6

Sitten tuli maaginen kuusi kuukautta täyteen. Hippu söi kiinteitä hyvällä ruokahalulla ja imetys väheni, joten saatoin aloittaa laihduttamisen. Sain vihdoin huolehtia itsestäni! Rupesin tekemään lihaskuntoa kotona kolme kertaa viikossa puolisen tuntia päivässä. Samalla kiinnitin huomiota syömiseeni. Aluksi tein itsenäisesti ilman apuvälineitä erilaisia liikkeitä ja myöhemmin kahvakuulalla. Paino lähtikin mukavasti tippumaan, parhaimmillaan lähti kilo viikossa.

Nyt tavoitteeseeni on 2-3 kiloa (riippuu, millä tuulella vaaka on :D ) ja siinä se on pysynyt jo hetken, kun viimeisen kuukauden aikana treenaaminen on vähän jäänyt... Ensin oli jotain kiirettä, sitten iski flunssa ja, no, nyt on vaan laiskuus. Vaatteet mahtuu hyvin päälle, ehkä sekin on vähentänyt motivaatiota. Mutta maha on kiloihin nähden suurempi kuin ennen raskautta. Tai ainakin löllömpi.

Nyt kaipaisin motivaatiota viimeiseen rutistukseen. Haaveena olisi edes vähäsen kiinteä kesävatsa. Tosin kuulin juuri, että rantavatsaan tarvitaan kaksi asiaa: 1. Sinulla on vatsa. 2. Vie se rannalle.

Miksi tuntuu, että muilla ei ole tällaista ongelmaa? Vai näenkö valikoivasti vain ne äidit, joilla raskauskilojen karistaminen on onnistunut helposti? Vai käyttävätkö kaikki oikeasti korsettia?

Kesän värit

Koska en voi liittää kaikkia ihania alkukesän tuoksuja tänne, kirjoitan väreistä.

Kesällä luonto pukeutuu kauneimpiinsa ja tuntuu, että sen varjolla myös ihmiset uskaltavat laittaa värikästä päälle. Olen aina pitänyt väreistä ja kesällä ihaninta on värikkäät mekot!

Tämä on yksi suosikkihameistani. Se on kivan mallinen, kevyt ja käytännöllinen ja aina rypyssä, kun olen laiska silittämään...

Tämän ompelin pari kesää sitten piristämään väreillään. Viime kesä kului vauvavatsan kanssa, nyt voin taas pukeutua muihinkin kuin trikoomekkoihin ja tunikoihin!

Joskus kesä on niin kiva, että tekee mieli tanssia!

Ja ne kaikki vihreän sävyt!

Jopa koira innostui ottamaan aurinkoa!

Lämpimänä kesänä ei haittaa, vaikka välillä vähän sataisi... ... vaikka sitten rakeita!

Tämän kesän lemppari, Me&i:n maksimekko!

Ehkä vihdoin maltan luopua viimeisestäkin jouluvalosta, joka on hoitanut tähän asti yölampun virkaa. :)

Kesäkesä!

Rakastan kevättä ja rakastan kesää! On kertakaikkisen ihanaa, kun valon määrä lisääntyy ja ulosmennäkseen ei tarvitse sonnustautua raskaisiin varusteisiin, kuin olisi sotaan lähdössä. Kesän tuoksut. Kesän värit. Uiminen. Jäätelö. Kesähameet. Paljaat varpaat. Kesäkengät. Syitä on vaikka kuinka paljon!

Ei sillä, tykkään talvestakin, silloin kun on talvi. Luistelu, hiihto, laskettelu, ne on kivoja. Mutta pimeys ja kylmyys, etenkin kylmyys sisällä ja paikallisen sähköyhtiön mässäily meidän rahoilla... Kyllä kesä vie kuitenkin voiton.

Lauantaina heitin talviturkin. Aiemmin olen kyllä käynyt ulkouima-altaassa, mutta minulle oikea talviturkin heitto tapahtuu meressä, kun sellaisen lähellä asustamme. Samalla tuli mökkeilykausikin aloitettua :) Eilen nautin lämpimästä ilmasta levittämällä piknikpeiton nurmikolle ja lukemalla hömppähömppäromaania. Voisiko olla jotain yksinkertaisempaa ja mukavampaa? :)

Asumme metsin reunustetun tien varrella ja minua häiritsee suunnattomasti, kun ihmiset heittelevät roskia tien pientareelle. Viime viikolla minua kuitenkin odotti hauska yllätys, kun roskien sijaan ojasta pilkisti narsisseja! Narsisseja keskellä ei mitään!

Tänään pikku Hippukin pääsi nauttimaan kesäisestä ilmasta ensimmäistä kertaa ilman pipoa ja lapasia. Levitin peiton pihalle, mutta eihän se pelkkä peiton päällä kölliminen touhukkaalle lapselle enää riitä. Piti päästä maistamaan voikukkia, ruohoa, kiviä ja hiekkaa... Hetken päästä oli kädet ja suu ihan hiekassa. Mitähän tästä kesästä oikein tulee? Miten ihmeessä vietetään aikaa ulkona lapsen kanssa, joka ei viihdy enää vain paikallaan ja joka haluaa syödä kaikkea??? (Ei siis vain maistaa vaan syödä!)  :)

Reilua pilttiä Suomeen!

Teini-ikäisenä boikotoimme porukalla Nestlén tuotteita yhtiön epäeettisten toimintatapojen vuoksi. Kauhistuttava yllätys oli se, että suuresti suosimamme soseet, kuten Piltti ja Bona olivatkin Nestlén omistuksessa. Siitä suivaantuneena eräs kaverini soitti Piltin asiakaspalveluun ja vaati reilua pilttiä Suomeen.

Surullista on, että jos haluaa olla eettinen kuluttaja, on katsottava tosi tarkkaan mitä ostaa ja mistä. Itse olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota erityisesti vaateostoksiini. Itsekin äitinä en halua ostaa vaatteita, jotka on jotkut pienet kädet jossain tehneet. Tietyt halpatuotantovaateketjut ovat jo pitkään olleet boikottilistallani, mutta muutama viikko sitten myös Reima siirtyi kartettaviin merkkeihin. Linkissä lisää tietoa: Reiman paita 13 euroa, ompelijalle 2 senttiä

On vaikeaa olla täysin absolutisti halpistuotteiden suhteen, mutta pyrin siihen niin paljon, kuin normaalin elämän keskellä se on mahdollista. Tässä pari yritystä, joita voin suositella:

- Ruotsalaiset Me&i tuotteet ovat laadukkaita ja eettisesti tuotettuja (http://www.meandi.se/fi/)
- Linnel handmade (http://www.linnel.fi/) on suomalainen yhden äidin yritys. Täältä saa myös vinkkejä, jos tykkää itse ommella!

Me&i

Eettiset vaatteet ovat toki kalliimpia, mutta mielummin maksan rahalla kuin huonolla omallatunnolla.  Tykkään myös silloin tällöin itse tehdä vaatteita, vaikka ihan ilmaista ei sekään ole. Ja jos minulla ei jonain hetkenä ole rahaa kalliisiin vaatteisiin, suuntaan kirpputoreille, joista saa nykyään ihan uudenveroista tavaraa.

Me&i

Sitä en vaan ymmärrä, että luonnonsuojelusta puhutaan paljon ja kaikenlaisia ympäristömerkintöjä tuotteista löytyy pilvin pimein, mutta eettisyys on jäänyt vähän varjoon. Eikö ihmisarvo ole kuitenkin tärkeämpi kuin luonto? Ja sitäkään en ymmärrä, että rainforest alliance -merkin (ympäristöä ja työntekijöitä suojeleva sertifikaatti) saadakseen vain 30% tuotteesta pitää olla tuotettu kyseisillä tiloilla. Onko se sitten reilua? No onneksi on sentään reilun kaupan tuotteita.

Mitä Nestléen tulee, kannattaa lukea vielä tämä: Miksi Nestlé-boikotti jatkuu edelleen

Kalamestarin pata

Tykkään tehdä mahdollisimman paljon itse ruokia lapselleni mm. siitä syystä, että siten on ehkä helpompi vähitellen koko perheen siirtyä syömään samaa ruokaa. Lisäksi itsetehdyt ruoat maistuvat ehdottomasti paremmilta kuin valmisruoat. Minusta soseiden tekeminen on helppoa ja hauskaa. Yleensä teen sosetta niistä aineksista, mitä kaupasta sattuu mukaan tarttumaan, tietysti huomioiden sen, mitä lapselle saa antaa. Perunaa löytyy lähes joka ruoasta.

Tässä yksi erityisen onnistunut ruoka:

Kalamestarin pata

6kk ylöspäin

Noin 150g (eli puoli pakettia) pakastelohikuutioita

1 iso tai pari pienempää bataattia

5-10 perunaa (riippuu perunoiden koosta)

1 sipuli

ripaus tilliä, basilikaa ja rosmariinia

Kuori ja lohko perunat, bataatti ja sipuli. Laita kiehumaan. Lisää Lohi ja mausteet loppupuolella ja keitä kunnes lohi on varmasti kypsää. Jätä osa keitinvedestä ja soseuta sopivaksi. Laita valmiiksi annosrasioihin ja pakasta osa odottamaan tulevia päiviä.

Meillä 8kk ikäiselle lapselle tästä tuli n. 10 annosta, eli riittää viideksi päiväksi.

Jälkiruoaksi tai välipalaksi suosittelemme seuraavaa:

Ananasherkku

Tuoretta ananasta

saman verran viinirypäleitä

Kuori ja paloittele ananas, halkaise viinirypäleet kahtia. Keitä muutama minuutti niin, että pehmenevät. Kaada ylimääräinen vesi pois (sen voit vaikka juoda itse, namia!) ja soseuta.