Tupperware-kuulumisia

Nyt on reipas kuukausi Tupperwarea takana ja voin sanoa, että se kyllä vie mennessää. Onko se sitten hyvä vai huono asia, sitä en vielä osaa sanoa.

Myönnettäköön, että konsepti on nerokas. Myyjille on erilaisia pieniä ja isompia kannustimia sekä etenemismahdollisuuksia. Kokoukset ovat innostavia ja niissä palkitaan runsaasti. Minuun tällaiset iskevät kuin veitsi voihin. Tykkään haasteista ja pienistä tavoitteista ja siitä, kun onnistumisista palkitaan. Hauskasti huomaa kyllä, että konsepti on amerikasta.

Mutta palkintoja ja kannustimia riittää toki asiakkaillekin. Vieraat saavat lahjoja ja emännällä on mahdollisuus saada jotain oikeasti arvokastakin ihan ilmaiseksi. Siksi näitä on kiva myydä, voin jakaa ilmaisia lahjoja muillekin.

Kuitenkin toiminta on kokonaisuudessaan avointa ja vilpitöntä. Kokouksiin on lupa kutsua emäntiä ja asiakkaita mukaan, joten mitään salaseuratoimintaa se ei ole. Kuka tahansa voi kokeilla työtä ja lopettaa helposti, jos ei ollutkaan oma juttu.

Se täytyy myöntää, että kyllähän tämä työlästä on kun sen ottaa tosissaan. Erään illan jälkeen olin ihan poikki, ihan vaan siksi että olin valmistautunut ja jännittänyt iltaa koko päivän. Palkkakaan ei ole ainakaan alkuun suurensuuri työmäärään nähden, mutta toisaalta onpahan mukava harrastus, joka ei vie rahaa vaan päin vastoin siitä jää vähän käteenkin.

 Ps. Joulukuvasto tulee myyntii ensi viikolla ja olen jo ihan innoissani ihanista joulutuotteista!

Sellainen päivä

Eilen oli päivä, jolloin en saanut mitään aikaiseksi. Tunsin itseni (taas) laiskaksi ja saamattomaksi. Tänään päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla ahkera.

Nuorempi nukahti aamupäiväunilleen, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin ostamani kurpitsan kimppuun. Pitkään olin katsellut kaupassa kurpitsoita ja mieleni teki kurpitsahilloa ja kurpitsamuffinseja. Ihmettelin, miksei mistään tahtonut löytyä hyvää ohjetta kurpitsamuffinseihin, kurpitsa kun on niin hyvää! No, hetken päästä asia valkeni minulle, niin herkullista kuin kurpitsa onkin, sen saaminen syötävään muotoon on aika työlästä.

Siinä meni tovi jos toinenkin, kun irrottelin kurpitsaa kuorestaan. Hippu oli ahkerana apulaisena koko ajan ja nautimme äidin ja tyttären yhteisestä kokkaushetkestä. Teimme myös taikinan muffinseja varten yhdessä.

No sitten heräsi Nuppu. Aluksi hän oli hyväntuulinen ja viihtyi, mutta kuten arvata saattaa, juuri kriittisellä hetkellä hän päätti, että mikään muu kuin äidin syli ei kelpaa. Kurpitsat alkoivat olla kypsiä, uuni oli kuuma ja tiskivuori kasvoi. Jossain vaiheessa leikkiauto päätyi muffinsitaikinaan ja kuivaksi opetteleva Hippu kasteli keittiön lattian. Sitä siivotessani löysin lätäkön myös eteisen matolta. Nuppu karjui. Viimein sain muffinsit uuniin ja Hipun keskittymään piirtämiseen, jotta sain imetettyä Nupun. Hetken oli hiljaista.

Sitten piti äkkiä saada ruoka lämpimäksi, koska kello oli paljon. Nuppu lakkasi taas viihtymästä, muffinsit lässähtivät uunista tultuaan ja Hippu oli pureskellut osan vahakynistään palasiksi. Siinä hötäkässä yritin vielä purkittaa kurpitsahillon.

Kun vihdoin olin saanut lapset syötettyä ja nukkumaan ja tiskit koneeseen, päätin, että loppupäivä käytetään ihan vain olemiseen. Ja varmaan seuraavakin. Ja ihan hyvällä omatunnolla.

No, kurpitsahillosta tuli sentään hyvää ja se oli tavoitekin!