Pieni välipalakatsaus

Nyt kun taas imetän, tuntuu, että koko ajan on nälkä. Varsinkin makeanhimo on suuri. Lisäksi ihoni on ollut kuiva ja kutiseva loppuraskaudesta asti ja äskettäin luin jostain, että se saattaa johtua siitä, etten syö tarpeeksi terveellisiä rasvoja, kun imetys niitä kuitenkin kuluttaa. Paino kuitenkin uhkaa kääntyä jälleen noususuuntaan, joten on ehkä aika tarkistaa välipalojen laatu.

Televisiossa on viime aikoina mainostettu ahkerasti Danonen Vitalinea Pro -rahkaa. Mainos kysyy "Yritätkö pysyä upeana, mutta kaipaat aitoa nautintoa?" Kyllä, juuri tätä haluan! Koska Danone Daniot ovat aina kuuluneet suosikkeihini, päätin kokeilla sisartuotetta, jossa mainoksen mukaan olisi vähän hilihydraattia, runsaasti proteiinia ja vastustamaton maku.

Kaupasta mukaan tarttui mansikka, vadelma, mustikka ja ananas-rahkat. Olisin halunnut mainoksessa esiteltyä vaniljaa, mutta sitä ei kyseisestä marketista saanut. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi vadelma. Rahka oli kerrosrahka. Päälimmäisenä ollut rahka-osuus maistui rahkalle. Ei mitään mullistavaa. Ehkä siinä maistui "terveellisyys". Alla oli hillo-osuus. Se oli ihan kaameaa! Maistui lähinnä keinotekoisille makeutusaineille! Mansikka oli yhtä pahaa ja ananas oli ihan syötävää, kun rahkan ja hillon sekoitti keskenään. Makutestin voittajaksi selviytyi mustikka, joka ihan maistuikin mustikalle.

Summa summarum, Vitalinea Pro on varmaan terveellistä, mutta siltä se kyllä maistuukin. Toisaalta Daniossa on vain 30 kaloria enemmän, 2,1g proteiinia vähemmän, 2,9g hiilihydraatteja enemmän ja 2,9g rasvaa enemmän sataa grammaa kohden mutta sen maku on kohdallaan. Koska imettävänä kuitenkin tarvitsen enemmän energiaa, jatkossa taidan valita Danion. Korkeintaan vanilja-Vitalineaa voisin vielä testata.

Rahkan lisäksi toinen suosikkivälipalani ovat myslipatukat. Ne kuitenkin sisältävät yleensä paljon sokeria (tai sitten maistuvat pahoilta) joten päätin kokeilla tehdä sellaisia itse. Ensimmäisellä kerralla maku oli hyvä, mutta rakenteesta tuli hajoava. Toisella kerralla onnistuin jo paremmin.

Resepti terveellisiin myslipatukoihin voisi olla seuraavanlainen:

(En mitannut aineita mitenkään näitä tehdessäni, siksi en mene määristä ihan takuuseen)

- 2dl cashew-pähkinöitä rouhittuna

- 2dl kuivattuja hedelmiä paloina (minulla oli kookosta, papaijaa ja ananasta pieninä paloina, joita vähän vielä hienonsin)

- 2dl perusmysliä

- 3-4rkl kookossokeria

- 3-5rkl raakakaakaojauhetta

- 1pss kokonaisia pehmeitä taateleita (200g)

- 200g kookosrasvaa

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Taatelit hienonnetaan tehosekoittimella ja "nypitään" kuivien joukkoon mahdollisimman tasaiseksi seokseksi. Parhaiten tämä onnistuu sormilla. Kookosrasva sulatetaan ja sekoitetaan kaiken joukkoon. Tässä vaiheessa seoksen pitäisi olla tahmeaa ja muotoiltavissa. Itse jaoin seoksen muffinsivuokiin koska minulla ei ole mitään patukkamuottia. Sain noin 15 vuoallista. Lopuksi vuoat laitetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jotta kookosrasva kovettuu.

Sopii lapsille ja aikuisille :)

Pottaharjoituksia

Jokaisen lapsiperheen tärkeä virstanpylväs ja eräänlainen arjen kohokohta on varmasti se kun lapsi oppii kuivaksi. Meillä se on vielä haaveissa mutta eilen ehkä pääsimme taas askeleen lähemmäs tuota etappia.

Hipun ollessa vajaa kaksikuinen pienimmistä kestovaipoista alkoi imuteho loppua ja vaippa falskasi turhan usein. Tuolloin aloin etsiä tietoa vaipattomuudesta ja vauvojen vessahätäviestinnästä. Niin luomuhippiäitiä minusta ei tullut, että olisin pyrkinyt täydelliseen vaipattomuuteen. En myöskään tunnistanut silloin (enkä vieläkään tunnista kummastakaan lapsesta) merkkejä lähestyvästä vessahädästä (liekö laiskuutta vai osaamattomuutta?) Sen kyllä huomaan kun Hippu alkaa vääntää kakkaa, mutta silloin on yleensä jo myöhäistä. Mutta se, mitä tein, aloin pissattaa Hippua aina vaipanvaihdon yhteydessä lavuaariin ja se toimi!

Hippu ymmärsi idean pian ja jos ajoitin pissatuksen oikein aina heräämisen ja syömisen jälkeen, saattoi päivässä kastua vain kaksi vaippaa. Jossain vaiheessa oli kausi, kun Hippu kakkasi vain vessassa ja sehän sopi äidille paremmin kuin hyvin! Myös isä ja isovanhemmat oppivat pissattamaan vauvaa.

Mutta sitten alkoi ympäristö kiinnostaa ja Hippu alkoi liikkua enemmän. Sen myötä myös vaippoja kastui useammin. Lapsi, joka ennen jaksoi pidättää pitempiäkin aikoja, saattoi kastella vaippansa puolen tunnin välein. Tässä vaiheessa äiti turhautui, eikä jaksanut käyttää lasta koko ajan vessassa. Edelleen pisu tuli kyllä lavuaariin mutta kuivat vaipat olivat vain kaukainen haave.

Reilun vuoden iässä Hippu alkoi olla riittävän iso istumaan potalla. Aluksi potta aiheutti vain kiukutusta, mutta vähitellen sekin alkoi kelvata. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut yhtä "varmaa" kuin lavuaariin pissaamisesta. Nimittäin vaikkei Hipulla olisi ollut edes hätä, hän yleensä pinnisti edes muutaman pisaran lavuaariin.

Nupun liityttyä perheemme jäseneksi Hipun pottailu tuntui muuttuvan lähes lakkoiluksi. Lapsi istahti
kyllä potalle, muttei malttanut tehdä mitään vaan lähti nopeasti omille teilleen. Parikuisena aloimme pissattaa myös Nuppua lavuaariin ja lopulta kävikin niin, että Nuppu teki tarpeensa vessaan Hippua useammin. 

Sitten tuli päivä, jolloin äiti päätti ottaa kovat keinot käyttöön. Teippasin vessan seinään pahvin, johon Hippu saisi tarran aina kun pottaan tulisi jotain. Lisäksi aion lahjoa lasta myös rusinoilla sillä ne ovat kätevämpiä kodin ulkopuolella. Heti ensimmäisenä iltana Hippu tuntui ymmärtävän idean ja jo toisella kerralla tuli innoissaan vessaan kun mainitsin tarroista. Myös pissa lirahti pottaan ennätysnopeasti. Jes! Ehkä sittenkin lapseni oppii jonain päivänä kuivaksi! Toivotaan vaan ettei prinsessatarrojen lumo häviä kellon lyödessä kaksitoista...

Se on taas täällä!

Koulujen loppuminen on aina ollut varma merkki kesän tulemisesta. Se ensimmäinen laulettu suvivirsi on sinetöinyt kesän alkaneeksi. Itse en ole koulun penkkiä kuluttanut enää lähes seitsemään vuoteen ja Suomen kesä on muutenkin lyhyt, joten päätin  julistaa itselleni kesän alkaneeksi juuri nyt!

Muutamana päivänä on ollut ihan kesäisen lämmintä ulkona. Itseasiassa lämpimämpää kuin niinä kesinä juhannuksen tienoilla kun värjöttelin kesätöissä leikkikentällä lapaset käsissä ja työparini kaivoi esiin pitkät kalsarit.

Lisäksi lähes yht'äkkiä puihin on ilmestynyt 'vihreitä juttuja' kuten eräs seurakuntanuori totesi kerran.

Tärkein kesän merkki minulle oli kuitenkin kesän tuoksu! Tiedäthän, se kun lähdet ulos ja vastaan tulvii kukkien, heinien ja puiden tuoksua. En saa siitä kyllikseni! 

Yhtenä vuonna iloni pilasi joku allergikko, jonka mielestä kesä ei tuoksunut ollenkaan hyvälle. Ymmärrän kyllä, että kevät ja alkukesä on monelle tukkoista ja tuskaistakin aikaa, mutta koska siitepöly ei ole minun aikaansaannostani, enkä voi sitä vähentää tai lisätä, saanen nauttia sen mukana leviävästä tuoksusta. Ei kai se ole keltään pois :)

Vihreää, kaikkialla vihreää! Luonto on niin kaunis! 

Suvivirttä odotellessa, josko sen jossain taas kuulisin. Kyllä se kuitenkin kesän kruunaa!