Siivoamisen riemua!

Siivouspäivä!
Lapsiperheessä se näyttää tältä:

1. Raivaa lattiaa sen verran tyhjäksi, että on mahdollista aloittaa varsinainen siivous. Lelut lastenhuoneeseen, irtovaatteet pyykkiin ja roskat roskiin. (Miten ihmeessä lelujen ja vaatteiden sekaan onkin soluttautunut niin paljon silkkaa roskaa?!?)
2. Kun olet käynyt kaikki huoneet läpi, aloita alusta, sillä joku on jo levittänyt tavaroita ympäriinsä.
3. Raivaa yksi huone kerrallaan ja siivoa se heti perään.
4. Tartu imuriin. Käy läpi kaikki nurkat ja mieluiten kahdesti. Pölyä ja hiekkaa vaan tulee jostain koko ajan lisää...
5. Pese lattiat. Keittiö, eteinen ja oikeastaan muutkin huoneet kahteen kertaan.
6. Nosta lattianpesuämpäri nuorimman ulottumattomiin
7. Laita välissä lapsille ruokaa
8. Siivoa keittiö uudestaan
9. Viimeistele siivous lasten ollessa päiväunilla
10. Jes! Valmista tuli! Paitsi että vasta lattiat on siistit...
11. Jälkikäsittele pölypussi eli avaa ja etsi kaikki pikkulelut ja korut, jotka se on niellyt. Tai jos et jaksa kaiken siivoamisen päälle tehdä sitä, nosta se edellisen pölypussin viereen odottamaan inspiraatiota...
12. Imuroi sohva vielä pariin kertaan lasten herättyä päiväunilta kun siihen kaatuu kukkamultaa ja vähän jauhoja.
13. Heitä lapset ja lemmikit ulos leikkimään loppupäiväksi.
14. Jes! Ilta tuli ja kämppä on edelleen (suht) siisti. Nyt ei malta mennä nukkumaan kun tätä riemua kestää tasan siihen asti kun lapset taas herää... :D

Hetki siivoamisen jälkeen...

Ompelemisen iloa

Uusimpia kankaita, joista, ihme kyllä, olen jo ehtinyt ommella!

Ompelemisesta on tullut minulle pikkuhiljaa yhä tärkeämpi harrastus. Johtunee osittain siitä, että nykyään ei ole aikaa tarttua puikkoihin ja uppoutua neulomiseen. Sitä harrastin nimittäin aiemmin varsinkin pimeinä ja kylminä talvi-iltoina ja pitkän pitkien luentojen aikana. Nupun syntymän jälkeen neulominen on jäänyt. Ommellen saa nopeasti valmista ja saumurin tultua taloon trikoosta on tullut uusi paras kaverini. Miellyttävä päällä, eikä ole niin justiinsa millinpäälle :D

Ompelussakin tykkäisin uppoutua. On ihanaa ottaa useampi tunti aikaa pelkästään käsitöille ja tehdä rauhassa alusta loppuun valmiiksi. Lasten myötä olen joutunut luopumaan uppoutumisesta yhtään mihinkään... Niinpä minun on pitänyt vaihtaa useamman tunnin ompelusessio korkeintaan tunnin pätkiin, joista korkeintaan puolet käytetään itse ompelemiseen. Toinen puoli menee erotuomarina toimimiseen, lohdutteluun, kukkamullan siivoamiseen sohvalta, ja jos muuten kaikki sujuisikin, niin ompelukoneen kanssa tappeluun.

Sauma kerrallaan...

Mikähän ihme siinä on, että ensin lapset leikkivät kiltisti keskenään ja juuri silloin kun päätän hyödyntää rauhallisen hetken ompelemalla, nuorempi päättää olla viihtymättä ja tahtoo välttämättä syliin (ja räpläämään kaikkea mahdollista ompelupöydältä löytyvää.) Ja jos nuorempi viihtyisikin, keskeyttää vanhempi kahdenkeskeisen hetkeni ompelukoneen kanssa aiheuttamalla nuoremmalle itkukohtauksen viemällä lelun, tönimällä tai muuten kiusaamalla. Ja silloin harvoin, kun molemmat lapset viihtyvät, he joko tekevät jotain vaarallista tai suttaavaa tai sitten varmasti tulee joku vika koneisiin...

Sauma kerrallaan on pakon sanelema mutta kuitenkin olosuhteisiin nähden toimiva periaate. Hiljaa hyvää tulee! Joskus puolikas sauma kerrallaan. Viimeaikoina olen saanut jotain aikaiseksikin näitä uusia periaatteita noudattaen. Aiemmin en jaksanut edes aloittaa, kun tiesin, etten saa rauhaa tehdä valmiiksi asti. Sitten huomasin, että eipä sitä valmista synny, jos ei tee ja näköjään yllättävän paljon saa aikaiseksi hyvin pienissäkin pätkissä.

Muutaman kesäprojektin olen ehtinyt saada valmiiksi, mutta paljon on kesken ja vielä enemmän kokonaan aloittamatta... Seuraavaksi tekeillä on pari asua tiettyihin tilaisuuksiin, jotka on helpompi saada valmiiksi, kun deadline on tiedossa.

Erääseen tilaisuuteen elokuussa on ohjeistus pukeutua mustaan unikkoon.
Ensin ajatukseni oli tehdä housut, mutta nyt olen kallistumassa hameeseen.
Katsotaan, mitä loppujen lopuksi saan aikaiseksi...

Housumaniaa!

Viime aikoina olen tykästynyt kuosillisiin housuihin. Kaikki alkoi viime kesänä, kun Maitotytöltä ilmestyi supermukavat ja ihanan pirtsakat päivänkakkara-JaJat. Ne piristivät synkkiä syksyn ilmoja.

Me&i

JaJat <3

Kesäisin ihmisten vaatetus on yleensä värikkäämpää ja niinpä innostuin värikkäistä housuista tänä kesänä uudestaan. Ostin käytettynä Me&i:n paisley-kuosiset fluid pantsit. Tykkään kuosista sen pirteyden takia, mutta täytyy myöntää, että mieleen tulee ensimmäisenä kalsarit. Myös mieheni kommentti oli jotain yöpuvun suuntaan. No, kotihousuiksi joka tapauksessa ihan kelvot.


Verson puodilta ilmestyi hiljattain aivan ihania kankaita ja tilasin sieltä (taas) aimo pinon, kylläkin tällä kertaa sillä ajatuksella, että nyt myös teen näistä jotain enkä laita vain hyllyn koristeeksi. Pian tilaukseni jälkeen samainen puoti julkisti historiansa ensimmäisen virtuaaliompelukerhon. Liityin välittömästi mukaan ja tilasin tuotepaketin. Ehkä tästä saisi kaivattua potkua ompeluun, kun kerhossa olisi tavoite ja deadline!

Potku toimi! Ompelukerhosta tuli pala mustavalkoista kukallista kangasta ja tehtävänä oli tuunata sitä jotenkin. Ensin mietin jotain lapsille, mutta sitten mieleeni pälkähti ajatus kuviollisista legginseistä. Mekko- ja tunikaihmisenä (ja pienten lasten äitinä) legginsejä ei ole koskaan liikaa! Tuunauksen toteutin applikoimalla mukaan Versolta aiemmin tilattua kangasta.

Melkein samaan syssyyn ompelin ihanasta Ruusuhuivi-kankaasta itselleni vielä trikoiset kesähousut. Tämäkin kuosi herätti aluksi minussa ristiriitaisia tunteita, mutta housuista tuli niin kivat ja hyvin istuvat, että päätin heittää epäilykseni romukoppaan ja nauttia kesästä! Sitäpaitsi ne sopii hyvin balleriinojen kanssa :)