Vaippaärsytystä

Miksi kertakäyttövaipat ovat niin suosittuja?

Siksikö, että ne ovat niin helppoja? Vai siksi, että niitä mainostetaan kaikkialla? Vai siksi, että ne tulevat pienessäkin kyläkaupassa vaan automaattisesti vastaan?

Olen tällä viikolla törmännyt kolmessa eri lehdessä koko sivun kokoiseen Liberon kesämainokseen ja joka kerta tuo mainos osui ärsytyshermoon. Ei niinkään siksi, että siinä mainostetaan kertakäyttövaippoja vaan siksi, että siinä väitetään Liberon suojelevan luontoa.

Mainoksessa on liberon vaippoja uusissa meriaiheisissa kuoseissa ja siinä luvataan, että "Osa jokaisen myydyn vaippapaketin tuotosta ohjataan rahoittamaan kasvatusaltaiden rakentamista uhanalaisille merieläimille." Mikä ihana mainoskikka! Kivoja kuvia vaippoihin ja vielä hyvä omatunto, kun olen osallistunut luonnonsuojeluun ostamalla vaippoja!

Lapsi käyttää noin 5000 kertakäyttövaippaa vaippakautensa aikana (n. 30kk). Yhden lapsen vaipoista jätettä syntyy noin 1500 kg ja lapsiperheen tuottamasta jätteestä voi jopa puolet olla vaippajätettä.

Kestovaipoista ei välttämättä synny yhdellä lapsella jätettä ollenkaan, sillä samat vaipat voi käyttää sisaruksilla ja sen jälkeen myydä eteenpäin. Ja vaikka laittaisin kaikki Hipun vaipat nyt roskikseen, niistä tulisi maksimissaan jätesäkillinen.

Jos Libero todella haluaa olla mukana luonnonsuojelussa ja kestävässä kehityksessä, miksei se käytä aikaa ja rahaa ympäristöystävällisempien vaippojen kehittelyyn? Loppujen lopuksi se varmasti koituisi myös noiden merieläinten parhaaksi. Tahtoisinpa nähdä, mitä oikein tapahtuisikaan, jos suuret kertakäyttövaippavalmistajat Libero ja Pampers alkaisivatkin valmistaa ja mainostaa kestovaippoja yhtä suurella intohimolla! Siitä hyötyisivät kaikki: luontoa säästyisi, kestovaippojen kehitys nousisi ihan uudelle tasolle ja vauvat ja äidit olisivat tyytyväisiä! Ai niin, mutta eihän se ole taloudellisesti kannattavaa. Roskiin heitettävistä kertakäyttövaipoista saa paljon paremman voiton...

Onneksi kestovaippoja on kehitelty entistä helpommiksi käyttää ja entistä imukykyisemmiksi. Ongelma taitaa olla se, että hyvien vaippojen löytäminen vie aikaa, sillä markkinoilla on niin montaa lajia myynnissä ja ne, jotka marketeissa ja kirpputoreilla tulevat ensimmäisenä vastaan eivät ole niitä parhaita. Kestovaippoja ei myöskään juurikaan mainosteta. Kela sentään jakaa äitiyspakkauksessa kestovaippoja ja ihmettelen suuresti, mikseivät ihmiset edes kokeile, kun ilmaiseksi saa! Ongelma tosin näissäkin on se, että esimerkiksi Hipun pakkauksen vaipat eivät olleet Hipulle niitä parhaita. Nupun vaippa oli ihan hyvä mutta jäi nopeasti pieneksi.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kestovaipat ovat iholle mukavampia, haisevat vähemmän, istuvat jopa paremmin eivätkä ole sen työläämpiä kuin kertakäyttöisetkään. Ainoa ero on, että niitä pitää tietysti pestä, mutta meidän perheessä se ei ole ollut ongelma. Kertakäyttövaipoillekin on toki paikkansa, myönnettäköön se. Matkoilla ne ovat käteviä, kun pyykkäysmahdollisuudet ovat huonot. Siksi en kokonaan niitä poistaisi, mutta täytyy myöntää, että tuntuu hassulta pukea lapset kertakäyttövaippoihin. Enhän itsekään käytä kertakäyttömuoviselluloosa-alushousuja! Jos olisin ison markettiketjun johtaja, tahtoisin täyttää vaippahyllyt hyvillä kestovaippamerkeillä ja mahdollisesti pienillä opaskirjasilla ja jättäisin kertakäyttöisiä vain pienen erän ja lappu päälle: matkakäyttöön. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä tapahtuu.

Sinä kertakäyttövaippojen käyttäjä, mikä saisi sinutkin vaihtamaan kestovaippoihin? Vai onko pyykin määrä kynnyskysymys? Muuta kynnystä nimittäin en itse keksi...

Lisää tietoa löytyy mm. seuraavilta sivuilta:
Suomen luonnonsuojeluliitto
Babyidean vaippalaskuri, jolla voit laskea vaippojen kokonaiskustannukset
Kestovaippayhdistys

Kesän antimet

Kesässä yksi parhaista jutuista on se, kun luonnosta löytyy ilmaista ja terveellistä syötävää. Yleensä syksyisin iskee harmitus, miksen varastoinut enemmän luonnon herkkuja talven varalle. Tänä kesänä päätin kokeilla jotain ihan uutta.

Pihamme tuskin on mikään poikkeus suomalaisten pihojen joukossa kukkiessaan keltaisenaan kaikkien inhoamaa rikkaruohoa, voikukkaa. Sattumalta löysin opiskelijan keittokirjasta ohjeet voikukka- ja raparperisimaan. Kun voikukkaa kerran niin runsaasti löytyy, miksei siitä voisi olla jotain iloakin? Myös raparperi kuuluu pihamme vakiokasvustoon ja sitäkin jää yleensä yllin kyllin käyttämättä.

Toisaalta en kyllä ymmärrä, miksi näitä niin kovin parjataan ja niiden kanssa kesäiset hermot menetetään. Ihan kauniitahan nuo ovat!

Muutama raparperin varsi ja pari-kolme litraa voikukkia riittää usean litran sima-annoksiin.

Voikukkaset keittymässä. Siman tekovaiheessa haju oli suorastaan paha. Haisi rikkaruoholle. 

Pullotusvaiheessa voikukat siivilöidään pois. Tässä vaiheessa, vuorokauden käymisen jälkeen paha haju oli muuttunut makeaksi, ihan jopa miellyttäväksi.

Vasemmalla voikukkasimaa ja oikealla raparperisimaa. Viikon saivat levätä viileässä ennen maistamista.

Ja se maku... Voikukkasima maistui... no, voikukkaiselta. Maku oli makea, mutta rehellisesti sanottuna siinä maistui siitepöly. Ehkä vähempikin voikukka olisi riittänyt (laitoin vähän ekstraa kun ajattelin ettei se maistu muuten) mutta ainakin maistui siltä, mitä sisältää. Tulipahan testattua.

Raparperisima ei ole niin kauniin väristä, mutta maku on minun suuhuni parempi. Tämä sima on kirpeämpää ja kuten kirjassakin todettiin, varmasti oivaa hellejuomaa. Nyt vaan niitä helteitä odottelemaan!

Ikävä kyllä voikukkien määrä pihassa ei yhtään vähentynyt...

Epävarmuuden varmuus

Kahden lapsen kokemuksella olen oppinut kaksi asiaa vauvoista:

Ensinnäkin, itkun määrä on vakio.

Toiseksi, kun joku rytmi alkaa löytyä ja asiat toimia tietyllä tavalla, ne luultavasti kohta muuttuvat.

Ennen esikoisen syntymää minulla oli tietty kuva vauvoista: ne nukkuvat paljon, niiden kanssa voi lähteä kauppaan ja kahvilaan ja imetys on helppoa. No luonnollisestikin esikoinen laittoi nämä ajatukset uusiksi ja luulin, että vauvani on poikkeuksellisen vaikea, vaikkei allergioita tai koliikkia ollutkaan. Kuopuksen tullessa ymmärsin, että vauvat itkevät enemmän tai vähemmän joka tapauksessa, mutta siitä huolimatta niiden kanssa voi pärjätä myös ihmisten ilmoilla. 

Itkun suhteen kaksi lastani ovat olleet täysin erilaisia. Esikoinen itki paljon mutta tissi auttoi aina. Kuopus on omalla tavallaan helpompi tapaus, mutta välillä hänelle iskee itkukohtauksia, joita tissin tarjoaminen suorastaan pahentaa. Uskallankin väittää, että riippumatta siitä, miten "helppo" lapsi on tai riippumatta äidin taidoista vauvat itkevät. Piste. Äidin suhtautuminen itkuun on se, millä on merkitystä. Vaikka vauvat itkevät, se ei ole maailmanloppu. Korkeintaan kauppareissu voi jäädä kesken.

Mitä vauvojen ennustettavuuteen tulee, juuri kun alan päästä jyvälle lapsen aikataulusta, tyynnyttelykeinoista ja nukkumis- ja syömismieltymiksistä, vauva päättää laittaa ne uusiksi. Muistan, kun esikoiseni nukkui vähintään kolmen tunnin päiväunet aina tiettyyn aikaan päivästä. Se tarkoitti minulle ruhtinaallisesti aikaa tehdä omia juttuja. Sitten yhtenä päivänä lapsi päätti laittaa aikataulunsa uusiksi ja nukkuikin enää pieniä pätkiä pitkin päivää. Siinä oli vähän totuttelemista... Kun olin tottunut tähän epämääräiseen rytmiin, lapsi rupesikin taas nukkumaan yhdet pitkät unet! Samoin kävi vaunujen kanssa. Hippu nukkui parhaiten päiväunensa vaunuissa, kunnes äkkiä ei nukkunutkaan! Nyt on kakkosella havaittavissa rytminmuutosta juuri kun rytmi ylipäätään alkoi löytyä.

Löysin taannoin hauskan tekstin vauvan kellosta. Monilta osin tämä kuvaa kyllä elämäämme kuopuksen kanssa tällä hetkellä :D

Se, mikä vauvojen kanssa on varmaa, on se, että mikään ei välttämättä mene niin kuin on suunnitellut tai edes niin kuin luulisi. Toisaalta vauvat onneksi kasvavat nopeasti ja jossain vaiheessa niistäkin tulee tasaisia, rauhallisia, kunnon kansalaisia. Toivottavasti...

Uudella aikavyöhykkeellä

Kun vauva tuli taloon, käsitys ajasta muuttui kertaheitolla. Aika ei enää edennytkään tuttua rataansa vaan siihen alkoi ilmestyä ihan uusia ulottuvuuksia...

Ensinnäkin öistä tuli ihan liian lyhyitä, että olisi saanut nukkua tarpeeksi. Vastaavasti  päivät olivat joskus loputtoman pitkiä odotellessa että mies tulisi töistä kotiin. Esikoisen elämän ensimmäiset kolme kuukautta tuntuivat kolmelta vuodelta. Tarkemmin sanottuna kolmelta nälkävuodelta, sillä tuon ajan istuin ja imetin. 

Sitten tuli ajanjakso, jolloin aika tuntui vähän asettuvan aloillensa. Päiviin tuli rytmiä ja vuorokaudet alkoivat olla taas normaalin pituisia. Ruoka- ja nukkumisajat määräsivät tahdin. Samalla kuitenkin ajankulku salakavalasti nopeutui. Yht'äkkiä pienestä nyytistä olikin kasvanut touhukas taapero. Olin samalla harmistunut ja helpottunut. Välillä vaikeakin vauva-aika oli takanapäin mutta samalla olin menettänyt ne kaikki vauva-ajan ihanuudet. Ymmärsinkö nauttia tuosta ainutlaatuisesta ajasta tarpeeksi.

Kun kuopus ilmoitteli tulostaan, aika teki taas tepposet. Esikoisen yhdeksän kuukauden odotus oli mukavan seesteistä, mutta toisella kerralla yhdeksän kuukautta oli korkeintaan kaksi kolmasosaa ensimmäisestä. Mihin aika taas katosi?

Nykyään päivät hujahtavat hetkessä ja viikko on äkkiä kulunut ihan varoittamatta. Toisin kuin esikoisen kanssa, kuopuksen ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet superlyhyitä. Nyt olenkin yrittänyt nauttia niistä oikein olan takaa, vaikka aina ei ihan tunnu niin nautinnolliselta.

Elämä kahden pienen ihmeen kanssa on ristiriitaista. Toisaalta olo on kuin eläkeläisellä: päivän kohokohta on kauppareissu. Sitä pitää suunnitella vähintään edellisestä päivästä alkaen ja sen jälkeen on ihan väsynyt. Ja yhteen päivään on turha yrittää mahduttaa enempää kuin kaksi menoa.

Toisaalta päivään mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia. Viidessä minuutissa on mahdollista laittaa huusholli ylösalaisin ja saada äiti hermoromahduksen partaalle. Ja näitä viisiminuuttisia mahtuu vuorokauteen useita. Välillä taas viisi minuuttia on niin pitkä aika, ettei sitä voi odottaa millään huutamatta. Näitäkin on verrattain paljon. Joskus tunti saattoi olla minulle aika, jona en välttämättä viitsinyt tehdä mitään erikoista, tai ainakaan aloittaa mitään uutta. Nykyään sinä aikana ehtii leikkiä ainakin kymmentä eri leikkiä, tyhjentää tiskikoneen ja viikata pyykit. (Kolmesti. Samat pyykit.)

Mutta parasta tällä uudella aikavyöhykkeellä on ne hetket kun voi istua ulkona kevätilmasta nauttien ilman että on kiirettä mihinkään. Olla vaan, tuntea kevään tuoksun, kuunnella linnun laulua ja katsella iloisen lapsen leikkejä. Ihmetellä elämää.