Äidinrakkaus

"Rakastuin pienokaiseeni ensi silmäyksellä." "Voisin tuijottaa häntä loputtomiin!" "Kyllä ne [laita tähän haluamasi vauva-ajan ongelma, kuten valvomiset, itkut jne] kestää kun on se vauva vaan niin ihana."

Tällaista hehkutusta ja äidin ihanuutta kuulee usein. Todellisuus voi monille perheille olla kuitenkin toisenlainen. Mitä jos vaan väsyttää ja haluaisin saunoa rauhassa? Olenko huono äiti, jos en tunne sitä ylitsevuotavaa onnentunnetta katsoessani lastani?

Mahassa lapsi oli vielä täyttymätön unelma. Ihana pikku potkija ja niin helppohoitoinen. Kun hän muutti ulkopuolelleni asumaan, minun piti opetella uudestaan tuntemaan häntä. Hän ehkä tunsi minut, mutta minulle oli täysin vierasta hänen rytminsä ja tarpeensa. Uskon, etten ole ainoa, joka ihmetteli puuttuvaa onnentunnetta. Tässä on vauva, kaikki on kunnossa, mutta miksi ei tunnu miltään?

En näköjään kuulu niihin äiteihin, jotka rakastuvat lapseensa ensi silmäyksellä ja ovat valmiita uhraamaan mitä tahansa heidän vuokseen. Tottakai rakastin ja rakastan lastani, mutta se valtava äidinrakkaus josta paljon puhutaan on kasvanut vasta pikkuhiljaa lapsen kehittyessä ja minun löytäessäni äiti-identiteettiäni. Mitä paremmin olen tutustunut lapseeni ja mitä enemmän hän on oppinut ilmaisemaan itseään ja ottamaan kontaktia, sitä enemmän löydän itsestäni positiivisia tunteita häntä kohtaan.

Jokainen lapsi on lahja ja ihme. Tämän allekirjoitin ennen lapseni syntymää ja allekirjoitan sen edelleen. Mutta se ei tarkoita, että elämä muuttuu lapsen syntyessä vaaleanpunaiseksi satumaailmaksi. Se tarkoittaa uudenlaista arkea, joka on ihanaa ja josta voi nauttia, mutta johon kuuluu myös väsymystä, ärtymystä, heikkoutta ja kärsivällisyyden harjoittelua.

Ja äidinrakkaus. Se on jotain erikoista, muita rakkauksia syvempää mutta samalla sitä, että välillä on lupa keskittyä itseensä, levätä ja tehdä jotain muuta. Sitten jaksaa taas helliä lastakin.

Ruoka-aika!

Helppoakin helpompaa, terveellistäkin terveellisempää kotiruokaa lapselle. 

Salainen reseptini, olkaa hyvät ;)

Otetaan kattilallinen kivan värisiä vihanneksia ja ripaus pizzamaustetta ja rosmariinia.

Annetaan kiehua hiljalleen epämääräinen aika, pääasia, että ovat kypsiä!

Muussataan sopivalla välineellä.

Ja nautitaan! Limaista, mutta maukasta :)

Loput jääkaappiin ja pakkaseen odottamaan lähipäiviä.
1 purkki = 1 annos, joten voit laskea, moneksiko päiväksi yksi kattilallinen riittää...

Vauvasumussa

"Ensimmäinen vuosi meni ihan sumussa, en muista siitä oikein mitään." Tämän vastauksen olen saanut useammaltakin kaverilta, kun olen kysellyt lapsen alkuajoista. Niin suuria asioita niin pienessä ajassa; paljon valvomista ja itkua, paljon sopeutumista uuteen elämäntilanteeseen. Vaikuttaisi siltä, että ainakin ensimmäisen lapsen saaminen on varsinkin äidille tosi raju muutos, lähes shokkitilanne kun kaikki palikat pistetään uusiksi.

Valmentauduin huolella Hipun syntymään. Raskausaikana hankin kaikenlaista tarpeellista vauvakamaa ja luin lukuisia kirjoja ja lehtisiä vauvoista. Minulla oli myös ystäviä, joilla oli vauvoja ja luulin tietäväni lähestulkoon kaiken. Luonnollisesti minulla oli tavoitteita, miten vauva syö, nukkuu ja mitä kaikkea harrastan sen kanssa. Kuten arvata saattaa, moni asia ei mennyt niin kuin olin ajatellut.

Raskaus oli ihanaa aikaa ja meni hyvin. Se oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin, paitsi että ehkä vähän helpompaa. Missään vaiheessa olo ei ollut niin tukala, että olisin halunnut raskauden jo päättyvän. Raksauden loppuvaiheen koin kesällä ja voin suositella! Kesäraskaus on ihanaa! Saa kulkea mukavissa tunikoissa ja mekoissa ja nauttia pitkästä kesälomasta.

Sitten alkoi sumu. Synnytys sujui ihan hyvin, mutta jälkeenpäin olo oli kuin junan alle jääneellä. Hippu syntyi imukupin avulla, josta muistoksi jäi erittäin kivulias haava. Lisäksi en saanut kunnolla nukuttua sairaalassa. Kotona sumu sakeni, sillä leikkaushaava tulehtui ja kun siitä selvisin, tulehtui myös rinta. Pari viikkoa meni lähes kokonaan kuumeessa ja pahimmillaan sain antibioottia suoraan suoneen. No onneksi oli isä vielä isyyslomalla.

Sitten alkoi arki pienen vauvan kanssa. Ilmeni, että jostain syystä maitoa tuli huonosti ja niinpä lapsi oli rinnalla lähes koko ajan. Pahimmillaan sain hädin tuskin käytyä vessassa ja kohta lapsi huusi taas nälkäänsä. Luksusta oli käydä rauhassa suihkussa! Jos vauva nukahti, heräsi hän herkästi, kun yritin irrottaa hänet. Usein söin imettäessäni ja läppäri oli kaverinani sohvalla. Mitään muistikuvaa ei enää ole, mitä läppärillä tein. Luultavasti googlettelin imetys- ja nukkumisaiheisia keskusteluja ja artikkeleita. Kantoliina auttoi onneksi jossain vaiheessa ja usein Hippu nukahti kun lähdimme kävelylle.

Kolme kuukautta meni näin syöttäessä. Yht'äkkiä kuuma kesä oli vaihtunut pimeäksi talveksi ilman syksyä välissä. Maitoa alkoi kyllä tulla paremmin, mutta jostain syystä Hippu vain viihtyi rinnalla. Koliikkia ei ollut, lähes kaikki itku oli nälkää. Yönsä lapsi nukkui kuitenkin kohtuullisen hyvin ja heräsi parhaimmillaan vain kaksi kertaa syömään. Toki huonojakin öitä oli, kun heräiltiin tunnin välein. Raskainta olivat iltanukahtamiset, kun Hippu ei millään halunnut nukahtaa. Jossain vaiheessa sain hänet nukkumaan vasta puolen yön maissa.

Kaiken tämän lisäksi meillä oli iso remontti meneillään ja vasta pari kuukautta Hipun syntymän jälkeen saimme taloomme puhdasta vettä. Siihen asti juomavesi kannettiin muualta ja pyykit (myös vaippapyykki) pestiin mummilassa. Joskus oli päiviä, kun vettä ei ollut ollenkaan. Ihme kyllä, tämä ei tuntunut raskaalta kuin ihan hetkittäin.

Pikkuhiljaa sumu hälveni. Ensin Hippu oppi syömään tuttia ja nukkumaan vaunuissa. Kiinteiden aloittaminen vähensi imetystä ja lapsi alkoi myös viihtyä hereillä. Jossain vaiheessa yösyötöt loppuivat, lapsi alkoi syödä säännöllisesti viidesti päivässä ja oppi nukahtamaan itsekseen. Nykyään arki on säännöllistä, onnellista ja pääosin aika helppoa.

En voi sanoa, että olisin erityisesti nauttinut ensimmäisistä vauvakuukausista. Se oli kaiken kaikkiaan aika raskasta aikaa, vaikka hyviäkin päiviä toki mahtui väliin. En usko, että minulla mitään synnytysmasennustakaan oli, mutta ehkä hieman normaalia tunteikkaampi olin kyllä. Tässä vaiheessa sitävastoin voin sanoa nauttivani vauva-ajasta. Noin puolenvuoden iästä eteenpäin elämä on ollut mukavaa ja enimmäkseen leppoista. Nyt tuo alkuaika tuntuu kaukaiselta ja "sumuiselta", mutta ymmärrän sen tärkeyden. Jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu lyhyeltä ajalta ja meni nopeasti.

Vaippavertailua

Erilaisia vaippoja on pilvin pimein ja niiden viidakkoon eksyy helposti. Tässä meidän perheen kokemuksia erilaisista vaipoista.

Nopea sanasto alkuun:
aio = all in one, ei tarvita liikkuvia osia, kaikki on samassa vaipassa
taskuvaippa = Ohut, ulkopuolelta vedenpitävä vaippa, jonka sisällä on tasku, johon voi laittaa tarvittavan määrän imukykyistä materiaalia
Sisävaippa = yleensä imukykyinen vaippa, joka tarvitsee päälle jotain, ettei pissa pääse vaatteisiin
Kuori = Vedenpitävää, useimmiten laminoitua kangasta, laitetaan sisävaipan päälle. Kuorena voi käyttää myös villahousuja.

Alkuun käytimme Imsevimsen kuoria ja sisävaippoja, koska niitä oli paljon myynnissä. Kirppareilla myytiin niitä ihan käyttämättöminäkin. Lähes vastasyntyneellä ne toimi ihan ok. Kovin pitkää aikaa ei voinut yhtä vaippaa kuitenkaan käyttää, muuten tuli pissa läpi. Harrastimme jo alle kahden kuukauden ikäisen Hipun kanssa myös pissatusta eli aina nukkumisen ja syönnin jälkeen sekä vaipanvaihdon yhteydessä nostimme vauvan lavuaarin ylle ja melkein heti lapsi oppi tekemään tarpeensa vessaan. Vaippoja kastui tietysti myös, mutta kyllä tuo pissatus vähensi märkien vaippojen määrää.

Lisäksi meillä oli satunnaisia muita vaippoja käytössä, kuten muumin kuori ja sisävaippa sekä villahousut ja harsot. Harsot taiteltuna oli tosi hyviä alusta asti ja usein kun olimme pois kotoa, laitoin harson, kun se imi paremmin kuin valmis sisävaippa. Muumi oli hyvä, mutta sisävaippa kesti kauan kuivua. Villahousut oli yllätys minulle. Ne toimivat oikeasti! Pienellä villahousut ja harsot oli voittamaton yhdistelmä. Takuuvarmasti ei falskannut! Satunnaisesti käytimme yöllä kestovaippoja, mutta enimmäkseen menimme kertakäyttöisten voimin, kun en jaksanut etsiä vaippaa, joka pitäisi varmasti koko yön. Yöt kun on nukkumista, ei vessassa ravaamista varten.

Noin puolen vuoden tienoilla, tai taisi olla vähän ennen, alkoivat nuo ensimmäiset vaipat käymään liian pieniksi ja vaihtoväli oli myös aika lyhyt. Siinä vaiheessa otimme käyttöön hyvin sekalaisen lajitelman vaippoja. Oli taskuvaippaa ja aio:ta, jonkun omatekemiä ja tehdasvalmisteisia. Villahousut kantoivat edelleen. Niiden ainoa miinuspuoli oli se, että ne tuntuivat kovin jäykiltä ja isolta paketilta, kun Hippu alkoi liikkua selvästi enemmän. Niitä käytimme (ja käytämme edelleen) erityisesti päiväunilla, matkoilla ja jos tiesin, ettemme pääsisi vessaan helposti. Varmaan sitten käytämme taas enemmän villahousuja kun lapsi on kasvanut ja housut eivät ole enää niin jäykät ja paksut suhteessa lapsen kokoon. Nykyään käytämme villahousuja myös joskus öisin yhdistettynä paksuun froteiseen sisävaippaan.

Imsevimsen s-kokoiset aio-vaipat olivat myös hyviä vähän aikaa. Ne kuivuvat nopeasti ja istuivat hyvin. Nyt ne alkavat kuitenkin olla liian imukyvyttömiä reilun 8kk:n vanhalle. Kotona ne menevät vielä, jos muistamme vaihtaa vaippaa tarpeeksi usein. Meiltä löytyy myös yksi Popolinin aio, joka on
tosi hyvä, mutta kestää kuivua vähän kauemmin. Lisäksi käytössä on ollut sekalainen lajitelma taskuvaippoja, jokun itsetekemiä aio-vaippoja sekä sisävaippoja joiden merkistä ei ole tietoa. Näistä mikään ei ollut niin hyvä ja varma, että niitä voisin erityisesti suositella.

Muutama viikko sitten minulta meinasi mennä usko kestovaippoihin, kun tuntui, että vaippa pitää vaihtaa tunnin välein tai muuten kastuu läpi. Harrastamme pissatusta edelleen mutta välissäkin pissaa tuntuu tulevan reilusti. Villavaippa oli ainoa varma, mutta se taas oli niin tönkkö kokoaikaiseen käyttöön touhukkaalle lapselle. Ennen kuin heitin hanskat kokonaan tiskiin, päätin kuitenkin vielä kysyä googlelta. Googlen ja kokeilun avulla ymmärsin, että ehkä kestovaipat eivät olekaan niin huonoja kuin hetkellisesti luulin ja että ehkä meidän lapsi ei pissaakaan normaalia enempää vaan meidänkin on mahdollista löytää kestovaippa, jota ei tarvitse vaihtaa koko ajan. Tajusin kaksi avainasiaa: hyvään vaippaan tarvitaan hyvä imu ja hyvä istuvuus. Yksinkertaista. Tähän asti suurimmasta osasta vaipoistamme puuttui jompikumpi.

Olimme siis käyttäneet jo taskuvaippoja, mutta erinäisiä keskusteluja luettuani päätin kokeilla Fuzzi bunz sekä Bumgenius -merkkisiä taskuvaippoja. Niitä kehuttiin kovasti. Ostin Torista muutaman käytetyn ja kestovaippakaupasta yhden uuden vaipan. Nyt olemme käyttäneet näitä muutamia päiviä ja vaikuttaa lupaavalta! Aikaisemmin käyttämämme taskuvaipat eivät istuneet tarpeeksi tiukasti reisien ympäriltä ja siksi falskasivat. Imuina meillä on pääasiassa harsoja, jotka ovat erinomaisia. Fuzzien ehdottomana etuna on myös säädettävät (ja vaihdettavat) kuminauhat. Nerokasta! Miksi en tajunnut näitä aikaisemmin? :)

Kertakäyttöisiä käytämme edelleen öisin ja satunnaisesti päivällä. Kaikkia lähimarketista löytyviä merkkejä on kokeiltu, mutta en millään haluaisi tukea suuria ylikansallisia yhtiöitä, joten enimmäkseen olemme keskittyneet suomalaiseen (edes osittain maatuvaan) Muumiin. Ruotsalaista Naty-vaippaa haluaisin käyttää sillä se on ehdottomasti ekologisin, mutta meillä se ei pidä tarpeeksi hyvin yöllä, joten sen kokeilu jäi pariin pakettiin. Muumi on toistaiseksi toiminut.

Meidän lempparivillahousut. Oikeanpuoleiset on Babyidean, vasemmanpuoleisten merkistä ei ole tietoa. Pesuohjeet on kaiketi saksaksi. Jos tiedät, minkä merkkiset nämä on, kerro ihmeessä!

P.s. Meillä isäkin on ihan tyytyväinen kestovaippojen käyttäjä, kunhan ei ole liikaa liikkuvia osia. Yleensä taittelen harsot taskuvaippojen sisälle valmiiksi, niin isänkin on helppo ne pukea lapselle.

P.p.s. Kerro ihmeessä omia kokemuksiasi erilaisista vaipoista! Mitä teidän perheessä suositaan?

Vaippamaailmassa

Iso osa vauvaelämää pyörii vaippojen ympärillä, haluttipa tai ei. Meillä siihen on käytetty ehkä keskivertoperhettä enemmän aikaa, sillä jo ennen kuin pikkuinen oli tulossakaan, päätin että meillähän kestoillaan.

En muista, mistä sain innostuksen kestovaippoihin, mutta alusta asti se tuntui kiinnostavalta ja luontevalta ratkaisulta. Ajattelin, että onhan sitä ennenvanhaankin pärjätty ilman kertakäyttöhärpäkkeitä, niin miksei nyt, kun kestovaipatkin ovat kehittyneet valtavasti. Syyt kestovaippakiinnostukseeni olivat (ja ovat) seuraavat:

1. Karsastan nykyajan kertakäyttökulttuuria. Jos näkisin sen jätevuoren, minkä jo nyt saan aikaan esim. vuodessa, varmaan pyörtyisin. Kamalaa, kun kaikki mahdollinen ruuasta elektroniikkaan pitää pakata muovipakkauksiin, joilla ei ole muuta virkaa kuin joutua kaatopaikoille. Yksi lapsi tuottaa aikamoisen määrän jätettä parissa vuodessa jos vaipat ovat ainoastaan kertakäyttöisiä.

2. Ensimmäinen koskaan valmistettu muovivaippa ei ole vieläkään maatunut eikä maadu seuraavaan ties moneenko kymmeneen tai sataan vuoteen. Vaippoja ei voi myöskään hävittää energiajätteenä, kuten monet muut muovit. Haluan jättää omalle lapselleni perinnöksi hiukan vähemmän roskaa ja hiukan enemmän luonnonvaroja tälle planeetalle.

3. Kestovaipat ovat luonnollisempi vaihtoehto ilman turhia kemikaaleja. Ällöttää ajatus, että lapseni herkät ruumiinosat muhivat 24/7 parin vuoden ajan tuntemattomissa kemikaaleissa. Kuulemma myös lapsen iho voi paremmin kestovaippojen kanssa, mutta tämä taitaa olla yksilöllistä. Kuitenkaan meillä ei ole iho-ongelmia ollut.

Rupesin tutustumaan vaippamaailmaan siinä vaiheessa, kun Hippu oli vielä mahassa. Se oli hyvä, sillä vauvan synnyttyä vaippojen etsimiseen ei olisi ollut aikaa saati energiaa. Realistina ostin myös pienen paketin kertäkäyttövaippoja ja hyvä niin, niillekin oli käyttöä kyllä. Suurimman osan vaipoista ostin käytettynä kirppareilta. Rahaa ei kulunut paljoakaan, tosin joitakin huonojakin tuli ostettua.

Minulla ei oikein ollut ketään tuttua, jolta olisin kysynyt neuvoa kestovaipoista. Lähdin siis kokeilemaan lähinnä niillä vaipoilla, mitä lähikirppareilta sattui löytymään. Netistä googlettelin myös vinkkejä. Vasta nyt kun Hippu on isompi ja pissaa tuntuu riittävän, olen ruvennut laajentamaan valikoimaa. Erilaisista vaipoista myöhemmin lisää.

Kestovaippojen kanssa pelaaminen ei ollut ehkä ihan niin helppoa, kuin olin kuvitellut, mutta ei se kovin vaikeaakaan loppujen lopuksi ole. Pyykinpesua tietysti riittää, mutta minusta sekin on loppujen lopuksi ihan mukava kotityö. Konehan ne pesee ja ei niiden ripustaminenkaan kovin kauaa vie.

Alku aina hankalaa...

Onpas kamalan vaikeaa tämä blogin aloittaminen! Ei niinkään se, että mitä kirjoittaisi, vaan missä järjestyksessä, minkä mäköinen blogin pitää olla ja mikä sen nimeksi laitetaan... Pelkästään blogin aloittamiseen saisi kulumaan aikaa päivätolkulla! No ehkä se tästä vielä muokkautuu. Pitää ajatella niin, että sommittelee ja muuntelee ulkonäköa sitten pikkuhiljaa matkan varrella. Joten pyydän anteeksi, ettei tämä blogi ole vielä saavuttanut sitä esteettistä tasoa, jolle se kuuluisi :)

Tätä nimenomaista tekstiä kirjoittaessani pikku apulainen, jota Hipuksi kutsun, on jo kiskonut läppärin johdon pari kertaa irti sekä kietoutunut solmuun johdon kanssa. En ymmärrä, miksi kaikenlaiset sähköjohdot ovat hänen mielestään niin kiinnostavia tällä hetkellä. Kahdeksankuinen Hippu on juuri oppinut ryömimään ja mikäpä olisi hauskempaa kuin tutkia ja maistella olohuoneen jokainen johto. Muutenkin tuntuu, että kaikenlaiset taloustavarat ovat paljon kiinnostavampia kuin omat lelut (joita niitäkin on paljon). Puiset lastat ja lusikat ovat in samoin kuin esimerkiksi tyhjät limsapullot. Pari päivää sitten laitoin lapsen lattialle ja eteen muutaman lelun. Lelujen viereen asetin tyhjän puolen litran kivennäisvesipullon. Pullo sai aikaan ilahtuneen höpinän ja pienet kädet alkoivat huitoa innostuneesti. Ei jäänyt epäselväksi, millä lapsi halusi leikkiä...

Kiitän elämän lahjoista

Elämä muuttuu ja yllättää. Arki voi näyttää harmaalta, mutta useimmiten siitä löytyy kuitenkin sateenkaaren kaikki värit. Meidän perheen elämä muuttui elokuussa 2013 kun perheeseemme syntyi uusi jäsen. Hänen mukanaan arkeen tuli monta värisävyä lisää. Tämä blogi kertoo arjen ihanuudesta ja raskaudesta, vanhemmuudesta ja siihen kasvamisesta ja vähän muustakin.

Kiitän elämän lahjoista

Kiitän elämän rikkaudesta

Valvotuista päivistä, valvotuista öistä

Arjen tuskasta, arjen töistä

Kiitän elämän lahjoista

Kiitän elämän lahjoista

Tämä pätkä laulua soi usein päässäni viime syksynä, kun valvottuja öitä kertyi useampi putkeen. Laulun sanat muokkautuivat myös sen mukaan, alkuperäisiä en enää muista ;)