Keväällä puhutaan kevätmasennuksesta. En ole koskaan tunnistanut itsessäni sellaista, sen sijaan pimeä syksy saa yleensä mielenkin mustaksi ja kylmä ja väsymys hiipii koko kehoon. Tykkään kyllä alkusyksyn väriloistosta, mutta pimenevät illat ja harmaat maisemat ovat jotenkin masentavia. Tämä syksy on jostain syystä ollut toisenlainen.
Nyt minulle ei ole iskenyt sitä normaalia ahdistusta, kun iltahämärässä tuntuu, etteivät mitkään lamput riitä valaisemaan kotia tarpeeksi. Olen sen sijaan jopa nauttinut siitä, kun voi kääriytyä villapaitaan sohvannurkkaan kun ulkona on pimeää, ja sataa ja tuulee niin että nurkissa vinkuu.
Yhtenä iltana lähdin kauppaan juuri sillä hetkellä kun on hämärää ja katuvalot syttyvät, muttei vielä sysipimeää. Vettä sateli hiljakseen ja katselin kun märkä asfaltti ja kosteat autot kimmelsivät lamppujen loisteessa. Se oli jotenkin kaunista!
Syksyn koleutta vastaan neuloin itselleni muhkean villapaidan.
Ja ostin uuden piiitkän toppatakin
Koirallekin neuloin oman paidan
Yleensä välttelen joulun aloittamista liian aikaisin, mutta nyt join ensimmäisen glögilasillisen jo lokakuussa! Kyllä muuten lämmitti flunssaista kurkkua!
Taistelu pimeyttä ja kylmyyttä vastaan jatkukoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti