Oikeus elämään?

Nyt on liikkeellä kansalaisaloite hoitohenkilökunnalle myönnettävästä omantunnonvapaudesta. Tämä koskee sitä, että hoitohenkilökunnalla olisi mahdollisuus kieltäytyä järjestelmällisestä murhaamisesta työssään.

Suomen rikoslain 21. luvussa määritellään murha seuraavasti:

Jos tappo tehdään 

1. vakaasti harkiten 2. erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, 3. vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4. tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi

Minusta on käsittämätöntä, että Lääkärinvala alkaa seuraavilla sanoilla: Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Ja silti vakaasti harkiten tehtyjä abortteja tehdään "hyvinvointimaassamme" yli 10 000 vuosittain. Ja käsittämättömintä on se, että jos joku haluaa kieltäytyä tästä toiminnasta omatuntoonsa vedoten, on se sitten väärin.

Hippu raskausviikolla 12. Pieni elämän ihme!

Reippaasti yli 90% aborteista tehdään sosiaalisista syistä. Alle 0,1% tehdään raiskauksen, insestin ym. syiden takia. Tämä jälkimmäinen ja äidin kuolemanvaara ovat ainoat syyt, jotka jollain tasolla kykenen ymmärtämään. Miksi, oi miksi äidit haluavat tappaa lapsensa?

Olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen lapsi on suuri ihme. Biologia ei ole pystynyt määrittelemään mitään tiettyä hetkeä, jolloin ihmisen elämä alkaa tai jolloin ihmisestä tulee ihminen – paitsi hedelmöittyminen. Erityisen surullinen olen aborteista, jotka tehdään silloin, kun lapsen epäillään olevan vammainen. Eikö vammaisella ole oikeutta elämään? Ovatko vammaiset jotenkin vähemmän ihmisiä kuin me "normaalit"?

Liian paljon puhutaan abortista "kätevänä ratkaisuna" ei-toivotulle raskaudelle ja liian vähän mietitään muita vaihtoehtoja, kuten vastuun ottamista vanhempana tai vaikkapa adoptiota. Kotimaisia lapsia adoptoidaan vuosittain muutamia kymmeniä. Ulkomailta suomeen adoptoidaan n. 200 lasta vuosittain. Monet lapsettomat parit käyvät läpi vaikeita hedelmöityshoitoja ja sen jälkeen joutuvat odottamaan adoptiolastaan useita vuosia samalla kun toiset vanhemmat päättävät tappaa "vahinko"lapsensa jo ennen syntymää...

Vähintä, mitä tässä tilanteessa voisimme suomalaisina tehdä, olisi se, että antaisimme omantunnonvapauden niille lääkäreille ja hoitajille, jotka kokevat tämän nykyisen käytännön vääräksi. Se tuskin vähentäisi naisten mahdollisuuksia tehdä abortteja tai muutenkaan mitenkään huonontaisi aborttia haluavan hoitoa.

rv 21

Mikäli kiinnostuit aiheesta, syntymättömien lasten oikeuksia ajaa mm. järjestö Pro Life Suomi