Pottaharjoituksia osa 2

Viime pottapostauksesta on jo melkein puoli vuotta ja yllättävän paljon on tapahtunut sillävälin.


Ensinnäkin, tarrat olivat toimiva ratkaisu. Niiden avulla pottailu lähti mallikkaasti käyntiin. Jossain vaiheessa potasta tulikin sitten sen verran rutiinia, että tarratkin unohtuivat. Kolme A4-kokoista tarra-arkkia taisi kaiken kaikkiaan mennä, neljäs on vielä avaamattomana, odottaen muuta käyttöä.

Joskus teininä hoidin muutaman viikon kaksivuotiasta poikaa. Paljon en siitä enää muista, mutta sen muistan, että tuolloin poika harjoitteli kotona olemaan ilman vaippaa. Ehkä siitä minulle on jäänyt jonkinlainen tavoite, että kaksivuotiaana kuuluisi ymmärtää jo jotain vessassakäymisestä ja opetella kuivaksi. Lasta ei tietysti voi pakottaa näissä hommissa, mutta ainakaan en halua sen jäävän minusta kiinni, jos lapseni tarvitsee vaippaa vielä nelivuotiaana. Haluan antaa lapselleni mahdollisuudet ja välineet opetella kuivaksi.

Nyt syksyllä reilu kaksivuotias Hippu on ollut paljon ilman vaippaa kotona. Ja useimmiten hän on käynyt potalla tarpeillaan, varsinkin, jos olemme muistaneet muistuttaa ajoissa. Toki lattiakin on lainehtinut useasti. Huomasimme, että jos Hipulla on vaippa, hän ei edes yritä mennä potalle, mutta kun hän sai olla ilman housuja, hän jotenkin tiedosti paremmin vessahätänsä. Mutta jos laitoin hänelle pelkät housut ilman vaippaa, hän ilmeisesti luuli vaipan olevan jalassa... Niinpä Hippu on saanut toikkaroida kotona paljon pelkkä hame tai tunika päällään.

Noin kuukausi sitten meille iski flunssa ja jouduimme virumaan viikon lähes pelkästään kotona. Onni onnettomuudessa, se olikin oikein hyvää kuivaksiopetteluaikaa. Saattoi mennä päiviä, että Hipulla oli vaippa ainoastaan päivä- ja yöunilla. Kun lattia kastui yhä harvemmin, uskaltauduin kokeilemaan housuja ilman vaippaa. Sekin toimi! Olo oli kuin erävoiton saaneella! Lapseni alkaa ymmärtää!

Pari kommellustakin on toki mahtunut mukaan. Ostin kaksi nuken pottaa Hipun kuivaksiopettelua tukemaan. Sovitimme nukkeja potalle ja Hippu tuntui ymmärtävän leikin. Kuitenkin heti toisena iltana kummastakin potasta löytyi kakka. Siististi pikkuruisesta potasta. Saman päivän aikana toisessa potassa oli myös pissa. Mitä tuohonkin pitäisi sitten sanoa...

Eräänä päivänä äitini oli meillä auttamassa ja oli laittanut Hipun päiväunille. Vahingossa, kun en huomannut sanoa, hän oli laittanut Hipulle sellaisen vaipan, jossa on vähän huonot tarrat. Kun tyttö heräsi unilta, hänellä ei ollutkaan vaippaa päällään. Ihme ja kumma, sekä vaippa että sänky olivat kuitenkin kuivat! Tätä en ole uskaltanut vielä kokeilla uudestaan :)

Koska kotona elo vaipatta alkaa onnistua jo aika hyvin, seuraava etappi olisi uskaltaa lähteä kodin ulkopuolelle ilman vaippaa. Vielä en ole siihen ryhtynyt, kun pelkään, että ulkovaatteet ja auton istuin ovat sitten märät. Mutta ehkä jossain vaiheessa tässä lähiaikoina uskallan kokeilla. Tällä hetkellä äidin haaveena olisi täysin kuiva kolmevuotias, katsotaan toteutuuko :)

Pottaharjoituksia

Jokaisen lapsiperheen tärkeä virstanpylväs ja eräänlainen arjen kohokohta on varmasti se kun lapsi oppii kuivaksi. Meillä se on vielä haaveissa mutta eilen ehkä pääsimme taas askeleen lähemmäs tuota etappia.

Hipun ollessa vajaa kaksikuinen pienimmistä kestovaipoista alkoi imuteho loppua ja vaippa falskasi turhan usein. Tuolloin aloin etsiä tietoa vaipattomuudesta ja vauvojen vessahätäviestinnästä. Niin luomuhippiäitiä minusta ei tullut, että olisin pyrkinyt täydelliseen vaipattomuuteen. En myöskään tunnistanut silloin (enkä vieläkään tunnista kummastakaan lapsesta) merkkejä lähestyvästä vessahädästä (liekö laiskuutta vai osaamattomuutta?) Sen kyllä huomaan kun Hippu alkaa vääntää kakkaa, mutta silloin on yleensä jo myöhäistä. Mutta se, mitä tein, aloin pissattaa Hippua aina vaipanvaihdon yhteydessä lavuaariin ja se toimi!

Hippu ymmärsi idean pian ja jos ajoitin pissatuksen oikein aina heräämisen ja syömisen jälkeen, saattoi päivässä kastua vain kaksi vaippaa. Jossain vaiheessa oli kausi, kun Hippu kakkasi vain vessassa ja sehän sopi äidille paremmin kuin hyvin! Myös isä ja isovanhemmat oppivat pissattamaan vauvaa.

Mutta sitten alkoi ympäristö kiinnostaa ja Hippu alkoi liikkua enemmän. Sen myötä myös vaippoja kastui useammin. Lapsi, joka ennen jaksoi pidättää pitempiäkin aikoja, saattoi kastella vaippansa puolen tunnin välein. Tässä vaiheessa äiti turhautui, eikä jaksanut käyttää lasta koko ajan vessassa. Edelleen pisu tuli kyllä lavuaariin mutta kuivat vaipat olivat vain kaukainen haave.

Reilun vuoden iässä Hippu alkoi olla riittävän iso istumaan potalla. Aluksi potta aiheutti vain kiukutusta, mutta vähitellen sekin alkoi kelvata. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut yhtä "varmaa" kuin lavuaariin pissaamisesta. Nimittäin vaikkei Hipulla olisi ollut edes hätä, hän yleensä pinnisti edes muutaman pisaran lavuaariin.

Nupun liityttyä perheemme jäseneksi Hipun pottailu tuntui muuttuvan lähes lakkoiluksi. Lapsi istahti
kyllä potalle, muttei malttanut tehdä mitään vaan lähti nopeasti omille teilleen. Parikuisena aloimme pissattaa myös Nuppua lavuaariin ja lopulta kävikin niin, että Nuppu teki tarpeensa vessaan Hippua useammin. 

Sitten tuli päivä, jolloin äiti päätti ottaa kovat keinot käyttöön. Teippasin vessan seinään pahvin, johon Hippu saisi tarran aina kun pottaan tulisi jotain. Lisäksi aion lahjoa lasta myös rusinoilla sillä ne ovat kätevämpiä kodin ulkopuolella. Heti ensimmäisenä iltana Hippu tuntui ymmärtävän idean ja jo toisella kerralla tuli innoissaan vessaan kun mainitsin tarroista. Myös pissa lirahti pottaan ennätysnopeasti. Jes! Ehkä sittenkin lapseni oppii jonain päivänä kuivaksi! Toivotaan vaan ettei prinsessatarrojen lumo häviä kellon lyödessä kaksitoista...