Hipun ollessa vajaa kaksikuinen pienimmistä kestovaipoista alkoi imuteho loppua ja vaippa falskasi turhan usein. Tuolloin aloin etsiä tietoa vaipattomuudesta ja vauvojen vessahätäviestinnästä. Niin luomuhippiäitiä minusta ei tullut, että olisin pyrkinyt täydelliseen vaipattomuuteen. En myöskään tunnistanut silloin (enkä vieläkään tunnista kummastakaan lapsesta) merkkejä lähestyvästä vessahädästä (liekö laiskuutta vai osaamattomuutta?) Sen kyllä huomaan kun Hippu alkaa vääntää kakkaa, mutta silloin on yleensä jo myöhäistä. Mutta se, mitä tein, aloin pissattaa Hippua aina vaipanvaihdon yhteydessä lavuaariin ja se toimi!
Hippu ymmärsi idean pian ja jos ajoitin pissatuksen oikein aina heräämisen ja syömisen jälkeen, saattoi päivässä kastua vain kaksi vaippaa. Jossain vaiheessa oli kausi, kun Hippu kakkasi vain vessassa ja sehän sopi äidille paremmin kuin hyvin! Myös isä ja isovanhemmat oppivat pissattamaan vauvaa.
Mutta sitten alkoi ympäristö kiinnostaa ja Hippu alkoi liikkua enemmän. Sen myötä myös vaippoja kastui useammin. Lapsi, joka ennen jaksoi pidättää pitempiäkin aikoja, saattoi kastella vaippansa puolen tunnin välein. Tässä vaiheessa äiti turhautui, eikä jaksanut käyttää lasta koko ajan vessassa. Edelleen pisu tuli kyllä lavuaariin mutta kuivat vaipat olivat vain kaukainen haave.
Reilun vuoden iässä Hippu alkoi olla riittävän iso istumaan potalla. Aluksi potta aiheutti vain kiukutusta, mutta vähitellen sekin alkoi kelvata. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut yhtä "varmaa" kuin lavuaariin pissaamisesta. Nimittäin vaikkei Hipulla olisi ollut edes hätä, hän yleensä pinnisti edes muutaman pisaran lavuaariin.
Nupun liityttyä perheemme jäseneksi Hipun pottailu tuntui muuttuvan lähes lakkoiluksi. Lapsi istahti kyllä potalle, muttei malttanut tehdä mitään vaan lähti nopeasti omille teilleen. Parikuisena aloimme pissattaa myös Nuppua lavuaariin ja lopulta kävikin niin, että Nuppu teki tarpeensa vessaan Hippua useammin.
Sitten tuli päivä, jolloin äiti päätti ottaa kovat keinot käyttöön. Teippasin vessan seinään pahvin, johon Hippu saisi tarran aina kun pottaan tulisi jotain. Lisäksi aion lahjoa lasta myös rusinoilla sillä ne ovat kätevämpiä kodin ulkopuolella. Heti ensimmäisenä iltana Hippu tuntui ymmärtävän idean ja jo toisella kerralla tuli innoissaan vessaan kun mainitsin tarroista. Myös pissa lirahti pottaan ennätysnopeasti. Jes! Ehkä sittenkin lapseni oppii jonain päivänä kuivaksi! Toivotaan vaan ettei prinsessatarrojen lumo häviä kellon lyödessä kaksitoista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti