Uusi vuosi, vanhat kujeet

Vuosi 2016 oli kyllä yllätysten vuosi. Se oli taas erilainen kuin toverinsa ja täynnä haasteita. Oli hienoja hetkiä, uusia ihmisiä, uusia haasteita ja poistumista mukavuusalueelta.

Onneksi en tehnyt lupauksia. En olisi kuitenkaan pitänyt niitä. Terveystavoitteeni liikunnan lisäämisestä ja kevyemmästä ruuasta ei toteutunut. No, ehkä kolme-neljä kiloa sain pudotettua, mutta toinen samanmoinen olisi vielä tavoitteena ja enemmänkin olisi varaa... Vuosi toi mukanaan niin paljon yllätyksiä, että - ikävä kyllä - terveys jäi vähän liiaksi jalkoihin. Sen sijaan haave kokonaisista unista alkoi vähitellen toteutua kevään mittaan. Jes!

Etukäteen en olisi osannut aavistaa, millainen vuodesta tulisi. Vuosi 2015 oli aika vauvantuoksuinen höystettynä pikkuisella taaperolla ja univeloilla. Vuonna 2016 kotiäitiys kyllä jatkui, mutta toinenkin vauva vaihtui taaperoksi ja iltaisin kotoilu vaihtui varkain bisnekseen. Syksyllä huomasin olevani hoitovapaalla, mutta tekeväni kahta työtä samalla! Päivisin minulla oli omien lisäksi myös hoitolapsi ja iltaisin kiersin myymässä Tupperwarea. Minusta tuli myös tiiminjohtaja, joten tekemisestä ei ollut puutetta! Täytyy myöntää, että joulukuussa olin loman tarpeessa!

Tältä vuodelta odotan - jälleen kerran - terveellisempää elämää. Nyt voisin jo melkein tehdä lupauksen, sillä paljon huonommaksi ei voi enää mennä :D Ruuhkavuodet tuntuu iskeneen päälle kunnolla, joten haluan myös oppia olemaan. Multitasking on niin last season (ja by the way myös haitalliseksi todettua) että tänä vuonna haluan keskittyä oleelliseen ja jättää epäolennaiset mahdollisimman vähälle. Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, onkin monimutkaisempaa. No ainakin sitä, että yritän keskittyä siihen hetkeen, missä kulloinkin olen. Bisnes jatkukoon, mutta täytyy ottaa myös aikaa itselle ja perheelle. Ja liikunnalle. Kuin lupauksena ja enteenä, aloitin vuoden kunnon metsälenkillä! Ja teki muuten hyvää, niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

"Älkää siis murehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet."

Mahakriisi

Minulla oli tavoite; kesäksi eroon raskauskiloista. Kesä alkaa olla käsillä ja tavoite on melkein saavutettu, mutta... ...mahaa on vielä jäljellä.

13+2 pientä turvotusta vasta

Raskauskiloni tulivat maltillisesti. Pitkään mahani pysyi piilossa ja kaikki ihmettelivät sen pienuutta. Vasta ihan loppuvaiheilla se kasvoi vauhdilla, mutta silti kolme päivää ennen synnytystä eräs ihmetteli, että laskettu aika on jo tässä kuussa. Maha oli pyöreä ja mielestäni kauniskin, eivätkä kilot haitanneet, ne kuuluivat asiaan. Kiloja tuli yhteensä 15,5 ja jälkitarkastuksessa niistä oli karissut jo yli puolet.


Ongelmana oli kuitenkin, että maitoa tuli niukasti ja sain ohjeeksi mm. syödä enemmän. Muiden kikkojen ohella söin runsaasti (kaikki vakuuttivat, että imetys kyllä laihduttaa) ja maitoa tulikin mutta niin tuli myös kiloja. Kun valitin tätä neuvolassa sain vastaukseksi, että nyt et saa ajatella itseäsi, lapsi on pääasia. Vuoden loppuun mennessä olin saanut taas viisi kiloa lisää. Harmitti, kun raskaudesta oli kulunut jo aikaa ja silti monet vaatteet olivat pieniä ja monet samanikäisten lasten äidit näyttivät siltä, kuin mitään raskautta ei olisi ollutkaan.

30+6

Sitten tuli maaginen kuusi kuukautta täyteen. Hippu söi kiinteitä hyvällä ruokahalulla ja imetys väheni, joten saatoin aloittaa laihduttamisen. Sain vihdoin huolehtia itsestäni! Rupesin tekemään lihaskuntoa kotona kolme kertaa viikossa puolisen tuntia päivässä. Samalla kiinnitin huomiota syömiseeni. Aluksi tein itsenäisesti ilman apuvälineitä erilaisia liikkeitä ja myöhemmin kahvakuulalla. Paino lähtikin mukavasti tippumaan, parhaimmillaan lähti kilo viikossa.

Nyt tavoitteeseeni on 2-3 kiloa (riippuu, millä tuulella vaaka on :D ) ja siinä se on pysynyt jo hetken, kun viimeisen kuukauden aikana treenaaminen on vähän jäänyt... Ensin oli jotain kiirettä, sitten iski flunssa ja, no, nyt on vaan laiskuus. Vaatteet mahtuu hyvin päälle, ehkä sekin on vähentänyt motivaatiota. Mutta maha on kiloihin nähden suurempi kuin ennen raskautta. Tai ainakin löllömpi.

Nyt kaipaisin motivaatiota viimeiseen rutistukseen. Haaveena olisi edes vähäsen kiinteä kesävatsa. Tosin kuulin juuri, että rantavatsaan tarvitaan kaksi asiaa: 1. Sinulla on vatsa. 2. Vie se rannalle.

Miksi tuntuu, että muilla ei ole tällaista ongelmaa? Vai näenkö valikoivasti vain ne äidit, joilla raskauskilojen karistaminen on onnistunut helposti? Vai käyttävätkö kaikki oikeasti korsettia?