Loppukesästä 2013 Hippu tuli ja todella muutti elämämme. Meitä olikin kolme ja se kaikkein pienin oli kaikkein vaativin. Varsinkin minun elämänrytmini meni ihan uusiksi ja kaikki määräytyi Hipun mukaan. Hetkeen ei voinut suunnitella juuri mitään, siltä tuntui. Aina oli varauduttava siihen, että kohta pitää taas imettää. Helpointa oli olla enimmäkseen kotona. Tätäkö tämä nyt sitten on, kysyin itseltäni.
Tuli talvi, tuli kevät ja kesä. Yht'äkkiä huomasin, että moni asia alkoi palailla ennalleen. Yöunista tuli taas yhtenäisiä. Kauppareissut alkoivat onnistua ilman pelkoa nälän yllättämisestä. Oli aikaa itsellekin ja puolisolle.
Viime kesänä muutimme uuteen taloon. Mieheni yhdessä veljeni ja isiemme kanssa tekivät remonttia. Minä mahani kanssa laitoin remonttimiehille ruokaa, huolehdin kodista ja purin muuttolaatikoita. Välillä kävimme saunassa ja uimassa tai grillasimme mökillä.
Tänä kesänä mieheni yhdessä veljeni ja isiemme kanssa tekevät jälleen remonttia. Minä Hipun kanssa laitan työmiehille ruokaa, huolehdin kodista ja välillä leikitään. Käymme myös saunassa ja uimassa ja joskus grillataan.
Hipusta on tullut osa perhettämme ja vaikka aluksi näytti siltä, että meidän on sopeuduttava vauvaan, nyt hän on kyllä hienosti sopeutunut meidän rytmiimme. Viihdyn kotona ja Hipulla on monta tuttua hoitajaa, joten jos tarvitsen omaa aikaa, sekin järjestyy. Itseasiassa nyt tuntuu, että vapautta on enemmän kuin ennen lasta, sillä minun ei tarvitse yrittää sovittaa yhteen epäsäännöllistä työtäni ja vapaa-aikaa.
Kun vauva tulee taloon, kaikki muuttuu – ja toisaalta ei monikaan asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti