Isillä alkoi loma ja täti oli paikkakunnalla, joten täti ehdotti, josko Hippu tulisi mummilaan yökylään niin, että äiti ja isi saavat kerrankin nukkua pitkään. No näin tehtiin.
Olimme illalla koko perhe mummilassa ja äiti sai peitellä Hipun nukkumaan tuttuun matkasänkyyn. Ihan hyvin Hippu nukahti, vaikka tämä oli itseasiassa ensimmäinen yö tässä mummilassa, sillä kotiin on matkaa vain kolme kilometriä. Toiset isovanhemmat asuvat kauempana ja heillä ollaan yleensä aina yötä koko perhe.Yöllä Hippu heräsi kuulemma kerran. Tutti oli hukassa. Ei sen vakavampaa.
Aamulla pikkuinen oli varmaan ihmetellyt herätessään tätinsä vierestä. Olisipa mielenkiintoista tietää, mitä pienen päässä on liikkunut. Reipas hän oli joka tapauksessa kuulemma ollut.
Aamulla äiti heräsi normaaliin aikaan, vaikka olisi saanut nukkua pitkään. No onneksi nukahdin vielä hetkeksi. Kun soitin mummilaan, Hippu oli jo ensimmäisillä päiväunilla. Niinpä käytin aikaani kotitöihin. Ehdin vaihtaa lakanat, pestä pyykkiä, taitella kuivat kaappiin, tyhjentää tiskikoneen...
Puolen päivän aikaan äiti odotti kädet täristen ja sydän pampattaen pikkuistaan kotiin. Hippu oli kuin mitään ihmeellistä ei olisi ollutkaan! Toki äidin seura kelpasi sitten koko päivän, mutta ei itkuja, ei valtavaa innostusta kotiintulosta. Reipas lapsi!
Niin se vaan on, että ei sitä voi hetkeksikään unohtaa olevansa äiti. Eikä onneksi tarvitsekaan. Arki on mukavaa, mutta ehkä jonain päivänä opin nauttimaan myös siitä, että Hippu on mummilassa yökylässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti