Siivoamisen riemua!

Siivouspäivä!
Lapsiperheessä se näyttää tältä:

1. Raivaa lattiaa sen verran tyhjäksi, että on mahdollista aloittaa varsinainen siivous. Lelut lastenhuoneeseen, irtovaatteet pyykkiin ja roskat roskiin. (Miten ihmeessä lelujen ja vaatteiden sekaan onkin soluttautunut niin paljon silkkaa roskaa?!?)
2. Kun olet käynyt kaikki huoneet läpi, aloita alusta, sillä joku on jo levittänyt tavaroita ympäriinsä.
3. Raivaa yksi huone kerrallaan ja siivoa se heti perään.
4. Tartu imuriin. Käy läpi kaikki nurkat ja mieluiten kahdesti. Pölyä ja hiekkaa vaan tulee jostain koko ajan lisää...
5. Pese lattiat. Keittiö, eteinen ja oikeastaan muutkin huoneet kahteen kertaan.
6. Nosta lattianpesuämpäri nuorimman ulottumattomiin
7. Laita välissä lapsille ruokaa
8. Siivoa keittiö uudestaan
9. Viimeistele siivous lasten ollessa päiväunilla
10. Jes! Valmista tuli! Paitsi että vasta lattiat on siistit...
11. Jälkikäsittele pölypussi eli avaa ja etsi kaikki pikkulelut ja korut, jotka se on niellyt. Tai jos et jaksa kaiken siivoamisen päälle tehdä sitä, nosta se edellisen pölypussin viereen odottamaan inspiraatiota...
12. Imuroi sohva vielä pariin kertaan lasten herättyä päiväunilta kun siihen kaatuu kukkamultaa ja vähän jauhoja.
13. Heitä lapset ja lemmikit ulos leikkimään loppupäiväksi.
14. Jes! Ilta tuli ja kämppä on edelleen (suht) siisti. Nyt ei malta mennä nukkumaan kun tätä riemua kestää tasan siihen asti kun lapset taas herää... :D

Hetki siivoamisen jälkeen...

Sellainen päivä

Eilen oli päivä, jolloin en saanut mitään aikaiseksi. Tunsin itseni (taas) laiskaksi ja saamattomaksi. Tänään päätin sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla ahkera.

Nuorempi nukahti aamupäiväunilleen, joten käytin tilaisuuden hyväkseni ja kävin ostamani kurpitsan kimppuun. Pitkään olin katsellut kaupassa kurpitsoita ja mieleni teki kurpitsahilloa ja kurpitsamuffinseja. Ihmettelin, miksei mistään tahtonut löytyä hyvää ohjetta kurpitsamuffinseihin, kurpitsa kun on niin hyvää! No, hetken päästä asia valkeni minulle, niin herkullista kuin kurpitsa onkin, sen saaminen syötävään muotoon on aika työlästä.

Siinä meni tovi jos toinenkin, kun irrottelin kurpitsaa kuorestaan. Hippu oli ahkerana apulaisena koko ajan ja nautimme äidin ja tyttären yhteisestä kokkaushetkestä. Teimme myös taikinan muffinseja varten yhdessä.

No sitten heräsi Nuppu. Aluksi hän oli hyväntuulinen ja viihtyi, mutta kuten arvata saattaa, juuri kriittisellä hetkellä hän päätti, että mikään muu kuin äidin syli ei kelpaa. Kurpitsat alkoivat olla kypsiä, uuni oli kuuma ja tiskivuori kasvoi. Jossain vaiheessa leikkiauto päätyi muffinsitaikinaan ja kuivaksi opetteleva Hippu kasteli keittiön lattian. Sitä siivotessani löysin lätäkön myös eteisen matolta. Nuppu karjui. Viimein sain muffinsit uuniin ja Hipun keskittymään piirtämiseen, jotta sain imetettyä Nupun. Hetken oli hiljaista.

Sitten piti äkkiä saada ruoka lämpimäksi, koska kello oli paljon. Nuppu lakkasi taas viihtymästä, muffinsit lässähtivät uunista tultuaan ja Hippu oli pureskellut osan vahakynistään palasiksi. Siinä hötäkässä yritin vielä purkittaa kurpitsahillon.

Kun vihdoin olin saanut lapset syötettyä ja nukkumaan ja tiskit koneeseen, päätin, että loppupäivä käytetään ihan vain olemiseen. Ja varmaan seuraavakin. Ja ihan hyvällä omatunnolla.

No, kurpitsahillosta tuli sentään hyvää ja se oli tavoitekin!

Räkää, räkää ja vielä vähän räkää

Kulunut syksy on ollut kyllä räkäisin syksy ikinä! Hippu on käynyt läpi varmaan jokaisen räkätaudin, joka paikkakunnallamme riehuu. Kokonaan terveitä viikkoja on syksyllä kertynyt ihan pari ja suurin osa kerhoista on jouduttu jättämään väliin. Ja aina kun kerhossa ollaan käyty, tuliaisena on tuntunut olevan uusi pöpö. Ja mikä tylsintä, minä olen saanut jokaisen taudin myös. Sen sijaan mieheni ei ole sairastanut yhtään! Tasan menee taas nallekarkit.

Meidän perhe-lehdessä sanottiin, että alle 3-vuotiaalla 5-10 hengitystieinfektiota on vielä ihan normaali määrä. No, meillä alkaa tuo 10 kohta olla täynnä, mutta niin alkaa vuosikin olla lopussa... Neuvolassa sanottiin samaa; lapsi käy läpi kaikenlaisia pöpöjä ja siitä se vastustuskyky kasvaa. Ja kuulemma minä saan niitä myös, kun aikuisten keskuudessa liikkuu yleensä hiukan eri pöpöt. Ja joskus nämä lasten flunssat voivat tulla aikuisille jopa pahempina...

Yhtenä yönä heräsin taas nuhaiseen itkuun. Tokkuraisena rupesin etsimään, missä on se Hipun nenäsumute. Hetken pengottuani tajusin, että eihän tuon ikäiselle ole suolavettä kummempaa nenänaukaisijaa. Kun selvisin tolkkuihini, oli Hippukin jo nukahtanut uudestaan.

Tällä viikolla on yskä tullut riesksemme. Hippu on heräillyt yöllä yskimään, eikä tahdo saada nukutuksi. Väsymyksissään hän ei kuitenkaan suostu syömään eikä juomaan yöllä. Niinpä yleensä odotamme, että yskäkohtaus menee ohi. Kerran, kun tuli oikein paha yskä, dippasin tutin hunajaan (sain apteekista neuvon kokeilla hunajaa yskänlääkkeeksi) siten sain lapsen ottamaan edes vähän helpotusta oloonsa. Olen myös antanut vettä lääkeruiskusta. Lapsi huutaa kuin syötävä, mutta yleensä pienikin juominen helpottaa.


Riesanamme on ollut myös silmä- ja korvatulehduksia. Kumpaankin vaivaan jouduimme hakemaan kaksi kuuria, kun ensimmäinen ei tehonnut. Yllättäen myös minä sain osani silmätulehduksesta, mutta korvatulehdukselta sentään olen välttynyt! Silmätippoja saimme vain puhelinsoitolla neuvolaan. Palvelu pelaa! Mutta korvatulehdukseen oli käytävä lääkärissä ja nyt Hippu on keksinyt vihata lääkärejä. Aikaisemmin korvien tarkistus ei ole ollut iso juttu, mutta kai vieraat mieslääkärit ovat vaan pelottavia.



Onni onnettomuudessa on, että Hippu on luonteeltaan tosi reipas ja jaksaa flunssista huolimatta leikkiä ja touhottaa. Ruoka maistuu ja uni myös, kunhan ei iske yskäkohtaus. Myöskin suun kautta otettavat antibiootit ovat kiva juttu ja aamulla lapsi rupesi jopa vaatimaan lääkettä! Ja kaipa tämä sairastelukin joskus loppuu...