 |
| Kuva: all-free-download.com |
Nykyään on lastenkasvatuksessa trendinä sukupuolisensitiivisyys. Luin taannoin eräästä hyvänä pitämästäni lehdestä jutun, joka käsitteli sukupuolisensitiivisyyttä päiväkodissa. Paitsi että kyseisen lehden arvostus laski silmissäni, minulle tuli myös olo, että en halua antaa lastani tuollaisten kasvattajien hoitoon.
Minusta on ihan oikein, että sekä tyttöjen että poikien pitää yhtälailla osallistua yhdessä levitettyjen lelujen siivoamiseen. Se ei ole pelkästään tyttöjen tehtävä. Oikein on myös se, että tyttö saa rakentaa palikoilla ja poika voi leikkiä kotileikkiä. Itsekin olen pienenä rakentanut majoja veljeni kanssa, leikkinyt muskettisoturia ja lähtenyt mielummin miesten kanssa kalaan kuin jäänyt laittamaan ruokaa naisten seuraan. Säännöt pitää olla samat ja ei ole olemassa tyttöjen ja poikien leikkejä.
Sen sijaan minusta on myös oikein, että tyttö saa kuulla olevansa tyttö ja kasvavansa isona naiseksi. Samoin pojalla on oikeus tietää olevansa poika. Esimerkiksi on olemassa vaatteita, jotka sopivat kenelle vaan, mutta on myös olemassa tyttöjen vaatteita ja poikien vaatteita. Poika saa kyllä pitää hametta - leikissä. Mutta ei oikeasti vaikkapa juhlissa. Lisäksi samaa sukupuolta olevien kavereiden seura on tärkeää tietyssä ikävaiheessa. Se on osa aikuiseksi kasvamista.
Muistan, kuinka tietyssä iässä juostiin poikia kikattaen karkuun poikabakteereja peläten. Mikä onkaan ihanampaa, kuin pienten tyttöjen prinsessaleikit ja vähän isompien pyjamabileet? Ja pojat, jotka juoksevat metsässä leikkien rosvoa ja poliisia ja tulevat kotiin hikisinä, vaatteet kuraisina ja hajalla ja tunnin myöhässä.
Minun mielestäni on itsestään selvää, että sukupuoli ei ole ihmisen itsensä valittavissa oleva asia. Jos näin olisi, ihminen syntyisi ilman sukupuolielimiä ja ilman kromosomeja, jotka ohjailevat hormonitoimintaa ja voisi itse esimerkiksi murrosiässä aktivoida joko naiseksi tai mieheksi kehittymisen. Näin ei kuitenkaan ole vaan ihminen syntyy joko tytöksi tai pojaksi.
 |
| Kuva: all-free-download.com |
Olisi mielenkiintoista tietää, mitkä ovat sukupuolisensitiivisen kasvatuksen vaikutukset. Onko vahvasti miehen ja naisen rooleihin kasvatetuilla ihmisillä vahvempi sukupuoli-identiteetti kuin sukupuolisensitiivisesti kasvatetuilla? Vai päinvastoin? Itse pelkään sitä, että sukupuolisensitiivisesti kasvatettu lapsi on myöhemmin hukassa sukupuoli-identiteettinsä kanssa. Murrosikä on muutenkin tarpeeksi hämmentävää aikaa. Muistan hyvin, kuinka tunteet ja tuntemukset heittivät vuoristorataa. Sitä ei mielestäni tarvitse hämmentää yhtään lisää sillä, että nuoren pitää vielä miettiä, olenko mies vai nainen.
Vielä haluaisin esittää sukupuolisensitiivisyyttä kannattaville yhden kysymyksen: mitä haittaa siitä on, että tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia? Pitäähän lapsille joka tapauksessa opettaa lukuisia asioita, miksei sitten sitä, että on olemassa kaksi erilaista sukupuolta.
 |
| Kuva: all-free-download.com |
Oli miten oli, mutta sen ainakin tiedän, etten vielä ole tavannut yhtään miestä, joka kykenisi synnyttämään, vaikka kuinka olisi tehnyt sukupuolenvaihdosleikkauksen. Enkä yhtään naista, joka pystyisi tuottamaan spermaa, jotta munasolu hedelmöittyisi. Maailmassa tarvitaan miehiä ja naisia!
Jokainen lapsi varmasti huomaa että sukupuolia on kaksi kappaletta. Jo vuoden ikäisestä pojat hakeutuvat mielummin toisten poikapuolisten vauvojen pariin, joten tässä asiassa mitään erityistä ohjausta ei tarvita.
VastaaPoistaSukupuolisensitiivisyys on onnistuessaan juuri sitä sensitiivisyyttä sille, minkälainen poika tai tyttö lapsesta on kasvamassa. Tätä henkilökohtaista kasvua sitten tuetaan ja kannustetaan lasta tulemaan sellaiseksi kuin hän on. Juurikin vaikka sillä että poikakin saa itkeä kun loukkaa itsensä tai tyttökin saa olla kovaääninen rämäpää, ilman että lapsen tyttöys tai poikuus siitä mihinkään häviää. Huonossa tilanteessa kasvattaja yrittää häivyttää kaikki erot, ikävänä esimerkkinä vanhemmat jotka ovat lapsen suhteen menneet niin pitkälle että eivät kutsu enään itseään edes äidiksi ja isäksi vaan olivat muistaakseni susi ja kettu. Tällä lapsella tulee varmasti olemaan paljon opeteltavaa kunhan pääsee vanhemmiltaan karkuun.
Sukupuolia on ulkoisesti kaksi, mutta päänsisäisesti sukupuoliominaisuudet muistuttavat enemmän liukukytkintä jonka toisessa päässä on yleisesti miehisiksi ja toisessa päässä vastaavasti naisellisiksi mielletyt piirteet. Tämä on helppo todeta ihan tuntemiaan ihmisiä katsomalla, varmasti löytyy niin ultranaisellista naista ja miehekästä miestä kuin niitä kaikkia siltä väliltä ja vähän 'vääräänkin' suuntaan ominaisuuksiltaan osuvaa. Ilman että on mitään epäselvyyttä siitä onko henkilö mies vai nainen. Jos lapset kasvatetaan vahvasti vain jompaan kumpaan rooliin on niitä identiteettiongelmia luvassa kaikille niille jotka eivät asetu vahvasti liukukytkimen ns. oikeaan päätyyn ja kuitenkin melko harva meistä on siellä ääripäässä. Mielestäni on tärkeää tunnustaa että voi olla täysipainoisesti nainen tai mies vaikka ei ihan jokaiselta erilliseltä ominaisuudeltaan sitä olisikaan.
Transsukupuoliset ovat melkoisen harvinaisia ja heidän tilaansa saadaan helpotusta sukupuolenkorjauksella, vaikka lisääntyminen ei koskaan onnistuisikaan. He ovat kuitenkin pieni vähemmistö ja heidän tapauksessaan he ovat aina tienneet kumpaa sukupuolta ovat, vartalo vaan on tähän sisäiseen sukupuoleen nähden väärä, ja ainoa asia joka tähän ristiriitaan auttaa on sen ulkoisen vartalon saattaminen sopusointuun sisimmän kanssa.
En usko että sukupuolisensitiivinen kasvatus onnistuessaan lisää nuorten identiteettiongelmia, sukupuolineutraali kasvatus sen sijaan on sen sortin hattarapäiden hommaa että siihen ei kannata sekaantua millään verukkeella.
Olen kanssasi aika lailla samaa mieltä. Tuntuu vaan, että sukupuolisensitiivisyydellä monesti tarkoitetaan lähes samaa kuin sukupuolineutraaliudella. Ainakin sen kuvan olen mediasta saanut. Toivottavasti nämä kaksi pystytään pitämään erillään toisistaan, silloin luultavasti onnistutaan.
Poista