Päätinpä lähteä pitkästä aikaa liinalenkille.
Hippua odottaessa tutustuin huolellisesti kantoliinoihin, luin niiden eduista ja päätin, että mehän liinaillaan mahdollisimman paljon. Eräs äiti blogissaan jopa hehkutti, että vaunut olivat ihan turhat, kun liina oli niin kätevä. Niinpä hamstrasin muutaman erilaisen liinan pikkuisen syntymää odottamaan.
Toisin kuitenkin kävi. Liina oli kiva ja Hippu nukahti usein kävellessä. Sisällä se oli kuitenkin liian kuuma ja pian olimme molemmat hiestä märkiä. Jos yritin siirtää Hipun vaunuihin tai sänkyyn liinasta, hän heräsi. Selälleni se ei ollut myöskään paras mahdollinen, vaikka liina oli ihan oikein ja napakasti. Niinpä vaunuista tuli ykköslenkkikaverit. Liinaa ei kokonaan unohdettu, mutta meillä niiden käyttö jäi vähäiseksi.
Tänään kaivoin pitkästä aikaa kudotun liinan esiin ja päätin lähteä kunnon metsälenkille.
Suunnan otimme suoraan talon takaa alkavaan metsään.
Pihamme nurkalta lähtee entinen sähkölinja, jota pitkin on mukava kävellä.
Liinaa päälle äheltäessä Hipun toinen tossu putosi ja pipokin oli vinossa, enkä saanut sitä enää suoristettua, kun olin viimein saanut koko paketin selkään. Koko matkan pelkäsin, että tossut tai pipo tipahtaa viidakkoon :)
Ihana metsä! Vain hyttyset aiheuttivat pientä päänvaivaa.
Metsätaipaleemme päättyi tielle ja loppumatkan tallustimme teitä pitkin kotiin.
Hieman yli puoliväliin 3,5km matkaa päästyämme Hippu alkoi kitistä. Keinuva kyyti rupesi kai väsyttämään. Onneksi se oli ohimenevää ja loppumatka taittui hyvillä mielin.
Tien varressa, jonkun pihan laidalla kukki ihanat ruusut!
Tossutkin pysyivät mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti