Kesässä yksi parhaista jutuista on se, kun luonnosta löytyy ilmaista ja terveellistä syötävää. Yleensä syksyisin iskee harmitus, miksen varastoinut enemmän luonnon herkkuja talven varalle. Tänä kesänä päätin kokeilla jotain ihan uutta.
Pihamme tuskin on mikään poikkeus suomalaisten pihojen joukossa kukkiessaan keltaisenaan kaikkien inhoamaa rikkaruohoa, voikukkaa. Sattumalta löysin opiskelijan keittokirjasta ohjeet voikukka- ja raparperisimaan. Kun voikukkaa kerran niin runsaasti löytyy, miksei siitä voisi olla jotain iloakin? Myös raparperi kuuluu pihamme vakiokasvustoon ja sitäkin jää yleensä yllin kyllin käyttämättä.
Toisaalta en kyllä ymmärrä, miksi näitä niin kovin parjataan ja niiden kanssa kesäiset hermot menetetään. Ihan kauniitahan nuo ovat!
Muutama raparperin varsi ja pari-kolme litraa voikukkia riittää usean litran sima-annoksiin.
Voikukkaset keittymässä. Siman tekovaiheessa haju oli suorastaan paha. Haisi rikkaruoholle.
Pullotusvaiheessa voikukat siivilöidään pois. Tässä vaiheessa, vuorokauden käymisen jälkeen paha haju oli muuttunut makeaksi, ihan jopa miellyttäväksi.
Vasemmalla voikukkasimaa ja oikealla raparperisimaa. Viikon saivat levätä viileässä ennen maistamista.
Ja se maku... Voikukkasima maistui... no, voikukkaiselta. Maku oli makea, mutta rehellisesti sanottuna siinä maistui siitepöly. Ehkä vähempikin voikukka olisi riittänyt (laitoin vähän ekstraa kun ajattelin ettei se maistu muuten) mutta ainakin maistui siltä, mitä sisältää. Tulipahan testattua.
Raparperisima ei ole niin kauniin väristä, mutta maku on minun suuhuni parempi. Tämä sima on kirpeämpää ja kuten kirjassakin todettiin, varmasti oivaa hellejuomaa. Nyt vaan niitä helteitä odottelemaan!
Ikävä kyllä voikukkien määrä pihassa ei yhtään vähentynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti