Ensinnäkin öistä tuli ihan liian lyhyitä, että olisi saanut nukkua tarpeeksi. Vastaavasti päivät olivat joskus loputtoman pitkiä odotellessa että mies tulisi töistä kotiin. Esikoisen elämän ensimmäiset kolme kuukautta tuntuivat kolmelta vuodelta. Tarkemmin sanottuna kolmelta nälkävuodelta, sillä tuon ajan istuin ja imetin.
Sitten tuli ajanjakso, jolloin aika tuntui vähän asettuvan aloillensa. Päiviin tuli rytmiä ja vuorokaudet alkoivat olla taas normaalin pituisia. Ruoka- ja nukkumisajat määräsivät tahdin. Samalla kuitenkin ajankulku salakavalasti nopeutui. Yht'äkkiä pienestä nyytistä olikin kasvanut touhukas taapero. Olin samalla harmistunut ja helpottunut. Välillä vaikeakin vauva-aika oli takanapäin mutta samalla olin menettänyt ne kaikki vauva-ajan ihanuudet. Ymmärsinkö nauttia tuosta ainutlaatuisesta ajasta tarpeeksi.
Kun kuopus ilmoitteli tulostaan, aika teki taas tepposet. Esikoisen yhdeksän kuukauden odotus oli mukavan seesteistä, mutta toisella kerralla yhdeksän kuukautta oli korkeintaan kaksi kolmasosaa ensimmäisestä. Mihin aika taas katosi?
Nykyään päivät hujahtavat hetkessä ja viikko on äkkiä kulunut ihan varoittamatta. Toisin kuin esikoisen kanssa, kuopuksen ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet superlyhyitä. Nyt olenkin yrittänyt nauttia niistä oikein olan takaa, vaikka aina ei ihan tunnu niin nautinnolliselta.
Elämä kahden pienen ihmeen kanssa on ristiriitaista. Toisaalta olo on kuin eläkeläisellä: päivän kohokohta on kauppareissu. Sitä pitää suunnitella vähintään edellisestä päivästä alkaen ja sen jälkeen on ihan väsynyt. Ja yhteen päivään on turha yrittää mahduttaa enempää kuin kaksi menoa.
Toisaalta päivään mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia. Viidessä minuutissa on mahdollista laittaa huusholli ylösalaisin ja saada äiti hermoromahduksen partaalle. Ja näitä viisiminuuttisia mahtuu vuorokauteen useita. Välillä taas viisi minuuttia on niin pitkä aika, ettei sitä voi odottaa millään huutamatta. Näitäkin on verrattain paljon. Joskus tunti saattoi olla minulle aika, jona en välttämättä viitsinyt tehdä mitään erikoista, tai ainakaan aloittaa mitään uutta. Nykyään sinä aikana ehtii leikkiä ainakin kymmentä eri leikkiä, tyhjentää tiskikoneen ja viikata pyykit. (Kolmesti. Samat pyykit.)
Mutta parasta tällä uudella aikavyöhykkeellä on ne hetket kun voi istua ulkona kevätilmasta nauttien ilman että on kiirettä mihinkään. Olla vaan, tuntea kevään tuoksun, kuunnella linnun laulua ja katsella iloisen lapsen leikkejä. Ihmetellä elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti