Valmentauduin huolella Hipun syntymään. Raskausaikana hankin kaikenlaista tarpeellista vauvakamaa ja luin lukuisia kirjoja ja lehtisiä vauvoista. Minulla oli myös ystäviä, joilla oli vauvoja ja luulin tietäväni lähestulkoon kaiken. Luonnollisesti minulla oli tavoitteita, miten vauva syö, nukkuu ja mitä kaikkea harrastan sen kanssa. Kuten arvata saattaa, moni asia ei mennyt niin kuin olin ajatellut.
Raskaus oli ihanaa aikaa ja meni hyvin. Se oli juuri sellaista kuin olin kuvitellutkin, paitsi että ehkä vähän helpompaa. Missään vaiheessa olo ei ollut niin tukala, että olisin halunnut raskauden jo päättyvän. Raksauden loppuvaiheen koin kesällä ja voin suositella! Kesäraskaus on ihanaa! Saa kulkea mukavissa tunikoissa ja mekoissa ja nauttia pitkästä kesälomasta.
Sitten alkoi sumu. Synnytys sujui ihan hyvin, mutta jälkeenpäin olo oli kuin junan alle jääneellä. Hippu syntyi imukupin avulla, josta muistoksi jäi erittäin kivulias haava. Lisäksi en saanut kunnolla nukuttua sairaalassa. Kotona sumu sakeni, sillä leikkaushaava tulehtui ja kun siitä selvisin, tulehtui myös rinta. Pari viikkoa meni lähes kokonaan kuumeessa ja pahimmillaan sain antibioottia suoraan suoneen. No onneksi oli isä vielä isyyslomalla.
Sitten alkoi arki pienen vauvan kanssa. Ilmeni, että jostain syystä maitoa tuli huonosti ja niinpä lapsi oli rinnalla lähes koko ajan. Pahimmillaan sain hädin tuskin käytyä vessassa ja kohta lapsi huusi taas nälkäänsä. Luksusta oli käydä rauhassa suihkussa! Jos vauva nukahti, heräsi hän herkästi, kun yritin irrottaa hänet. Usein söin imettäessäni ja läppäri oli kaverinani sohvalla. Mitään muistikuvaa ei enää ole, mitä läppärillä tein. Luultavasti googlettelin imetys- ja nukkumisaiheisia keskusteluja ja artikkeleita. Kantoliina auttoi onneksi jossain vaiheessa ja usein Hippu nukahti kun lähdimme kävelylle.
Kolme kuukautta meni näin syöttäessä. Yht'äkkiä kuuma kesä oli vaihtunut pimeäksi talveksi ilman syksyä välissä. Maitoa alkoi kyllä tulla paremmin, mutta jostain syystä Hippu vain viihtyi rinnalla. Koliikkia ei ollut, lähes kaikki itku oli nälkää. Yönsä lapsi nukkui kuitenkin kohtuullisen hyvin ja heräsi parhaimmillaan vain kaksi kertaa syömään. Toki huonojakin öitä oli, kun heräiltiin tunnin välein. Raskainta olivat iltanukahtamiset, kun Hippu ei millään halunnut nukahtaa. Jossain vaiheessa sain hänet nukkumaan vasta puolen yön maissa.
Kaiken tämän lisäksi meillä oli iso remontti meneillään ja vasta pari kuukautta Hipun syntymän jälkeen saimme taloomme puhdasta vettä. Siihen asti juomavesi kannettiin muualta ja pyykit (myös vaippapyykki) pestiin mummilassa. Joskus oli päiviä, kun vettä ei ollut ollenkaan. Ihme kyllä, tämä ei tuntunut raskaalta kuin ihan hetkittäin.
Pikkuhiljaa sumu hälveni. Ensin Hippu oppi syömään tuttia ja nukkumaan vaunuissa. Kiinteiden aloittaminen vähensi imetystä ja lapsi alkoi myös viihtyä hereillä. Jossain vaiheessa yösyötöt loppuivat, lapsi alkoi syödä säännöllisesti viidesti päivässä ja oppi nukahtamaan itsekseen. Nykyään arki on säännöllistä, onnellista ja pääosin aika helppoa.
En voi sanoa, että olisin erityisesti nauttinut ensimmäisistä vauvakuukausista. Se oli kaiken kaikkiaan aika raskasta aikaa, vaikka hyviäkin päiviä toki mahtui väliin. En usko, että minulla mitään synnytysmasennustakaan oli, mutta ehkä hieman normaalia tunteikkaampi olin kyllä. Tässä vaiheessa sitävastoin voin sanoa nauttivani vauva-ajasta. Noin puolenvuoden iästä eteenpäin elämä on ollut mukavaa ja enimmäkseen leppoista. Nyt tuo alkuaika tuntuu kaukaiselta ja "sumuiselta", mutta ymmärrän sen tärkeyden. Jälkeenpäin ajateltuna se tuntuu lyhyeltä ajalta ja meni nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti