Onpas kamalan vaikeaa tämä blogin aloittaminen! Ei niinkään se, että mitä kirjoittaisi, vaan missä järjestyksessä, minkä mäköinen blogin pitää olla ja mikä sen nimeksi laitetaan... Pelkästään blogin aloittamiseen saisi kulumaan aikaa päivätolkulla! No ehkä se tästä vielä muokkautuu. Pitää ajatella niin, että sommittelee ja muuntelee ulkonäköa sitten pikkuhiljaa matkan varrella. Joten pyydän anteeksi, ettei tämä blogi ole vielä saavuttanut sitä esteettistä tasoa, jolle se kuuluisi :)
Tätä nimenomaista tekstiä kirjoittaessani pikku apulainen, jota Hipuksi kutsun, on jo kiskonut läppärin johdon pari kertaa irti sekä kietoutunut solmuun johdon kanssa. En ymmärrä, miksi kaikenlaiset sähköjohdot ovat hänen mielestään niin kiinnostavia tällä hetkellä. Kahdeksankuinen Hippu on juuri oppinut ryömimään ja mikäpä olisi hauskempaa kuin tutkia ja maistella olohuoneen jokainen johto. Muutenkin tuntuu, että kaikenlaiset taloustavarat ovat paljon kiinnostavampia kuin omat lelut (joita niitäkin on paljon). Puiset lastat ja lusikat ovat in samoin kuin esimerkiksi tyhjät limsapullot. Pari päivää sitten laitoin lapsen lattialle ja eteen muutaman lelun. Lelujen viereen asetin tyhjän puolen litran kivennäisvesipullon. Pullo sai aikaan ilahtuneen höpinän ja pienet kädet alkoivat huitoa innostuneesti. Ei jäänyt epäselväksi, millä lapsi halusi leikkiä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti