Imetys on ihana ja luonnollinen asia. Täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi ja osittaisimetystä vähintään vuoden ikään saakka. Näin toitottivat kaikki oppaat, joita ennen Hipun syntymää sain käsiini. Jännitin imetystä jo etukäteen. Mitä jos se ei onnistuisikaan? Halusin onnistua! Jälkeenpäin ymmärrän, etten saanut synnäriltä sitä apua imetykseen, jota olisin tarvinnut, mutten osannut pyytää. Ehkä osittain siksi ensimmäinen puoli vuotta vauvan kanssa oli tosi raskasta aikaa.
Jo synnytyssalissa minulle annettiin rintakumi. Vauva sai sen kanssa kyllä imettyä, mutta en tiedä johtuiko siitä, että maitoa ei tahtonut tulla tarpeeksi. Sairaalassa nälkäiselle lapselle annettiin vaan pullo suuhuun, mitään muuta ei edes kokeiltu tai ehdotettu. No, maito ei ollut noussut vielä, joten tyydyimme siihen.
Kotona maito nousi, mutta jatkoimme lisämaidon antamista pullosta kerran päivässä, koska lapsi oli nälkäinen. Tahdoin kuitenkin onnistua imetyksessä, joten tein kaikkeni, jotta maito riittäisi. Ja kaikki aika siihen menikin. Ensimmäiset neljä kuukautta vain istuin ja imetin ja kun lapsi nukkui, pumppasin maitoa. Jossain vaiheessa pääsimme kuin pääsimmekin eroon korvikkeesta, mutta neljän kuukauden iässä aloitin pitkin hampain kiinteiden antamisen, kun paino ei tahtonut nousta.
Rintakumia käytimme koko ajan ja siinä oli omat hankaluutensa. Positiivista oli se, että nännit pysyivät hyvässä kunnossa, mutta kumeja piti pestä ja steriloida koko ajan ja tuntui, että niiden kanssa olisin tarvinnut aina yhden lisäkäden, että aluksi kumi pysyisi paikallaan ja lapsi pääsisi vauhtiin. Oli tosi hankalaa imettää ilman tyynyn tuomaa tukea ja rintakumin kanssa kesti aina hetken ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla. Lisäksi nolostelin muiden seurassa, kun mietin, mitä muut ajattelevat, kun imetän tuollaisen apuvälineen kanssa. Hippu ei kuitenkaan suostunut edes yrittämään ilman kumia, enkä oikein tiennyt, miten siitä olisi pitänyt yrittää eroon.
Ensimmäinen puoli vuotta oli imetyksestä johtuen aika rankkaa aikaa. Asiaa eivät yhtään helpottaneet ulkopuolisten harkitsemattomat kommentit. Esimerkiksi kerran olimme isovanhempieni luona ja rupesin imettämään. Jostain syystä Hippu ei heti saanut kunnon otetta ja maitoa ei tullut, joten lapsi hermostui ja itki kärsimättömyyttään. Mummoni tokaisi, että on saanut lapsi liikaa pullomaitoa, kun ei rinta kelpaa. Tässä vaiheessa Hippu ei ollut saanut kuukauteen pisaraakaan pullosta... Onneksi näitä kommentteja oli tosi vähän, mutta pääni sisällä niitä oli sitäkin enemmän.
Taisimme olla Hipun kanssa yhtä tyytyväisiä kun puoli vuotta tuli täyteen ja kaikkien oppaidenkin mukaan sai aloittaa kiinteät ruuat kunnolla. Siihen saakka olin antanut muuta ruokaa vielä hyvin vähän kun kerran puolivuotiaaksi asti suositellaan täysimetystä. Hippu on aina tykännyt lähes kaikesta ruoasta ja siirtymä kiinteisiin tapahtui paremmin kuin helposti. Aika pian puolen vuoden jälkeen Hippu lopetti yösyönnit ja -heräilyt kokonaan ja myös päivisin rytmi vaihtui säännöllisiin viiteen ateriaan. Siitä asti elämä vauvan kanssa onkin ollut ihanan helppoa. Pari viikkoa ennen vuoden ikää Hippu päätti lopettaa rintamaidon syömisen kokonaan kun olimme kesäleirillä. Sitäkin olin etukäteen mietttinyt, että milloin olisi sopiva lopettaa, mutta Hippu teki päätöksen puolestani ja niin sen piti mennäkin.
Nyt meille on pikkukakkonen tulossa ja olen taas miettinyt imettämistä. Ehdottomasti haluan imettää taas, mutta tällä kertaa ilman paineita. Jos maitoa ei tule tarpeeksi, annan loput pullosta. Kiinteät voi aloittaa kunnolla jo nelikuisena, jos tarve vaatii. Jo Hipunkin takia on ajateltava käytännöllisesti. Nyt en voi käyttää kaikkea aikaani imetykseen. Mutta tuo ajatus huojentaa. Osittaisimetyskin on hyvä ja siihen tiedän pystyväni kyllä. Loppu menköön omalla painollaan. Olen ihan hyvä äiti imetyksen onnistumisesta huolimatta!
Ihmettelen sitä, että kaikissa oppaissa toitotetaan niin paljon imetyksen ihanuudesta ja tärkeydestä, mutta puhutaan vain hyvin vähän imetysvaikeuksista. Itseasiassa törmäsin lähinnä lauseeseen, 'vain harvoin imetys ei onnistu ja on käytettävä korviketta'. Masentavaa! En yhtään ihmettele, jos monet luovuttavat, kun imetys ei ota onnistuakseen. Jälkeenpäin olen kuullut, että itseasiassa monilla on imetysongelmia. Miksei niistä puhuta??? Helpottaisi suunnattomasti uutta äitiä, jolle kaikki on muutenkin outoa ja vähän hankalaa vielä. Imetys voi olla ihanaa vain, jos siihen ei liity paineita. Ja imetys voi olla onnistunut, vaikka lapsi saisi lisäksi korviketta.
Lähes puolitoistavuotias Hippumme tutkii ympäristöään ja tutkiikin oikein perinpohjaisesti. Hän ymmärtää jo paljon puhetta, mutta yksi sana tuntuu olevan mahdoton tajuta, nimittäin EI. Päivästä toiseen käyn samat keskustelut lapseni kanssa; EI, puukorista EI saa ottaa klapeja. EI. älä ota äidin papereita. EI, kissanruokaa EI levitetä ympäri keittiön lattiaa. EIKÄ sitä saa syödä. EI, maitomukia EI heitetä lattialle. Vastaukseksi saan joko virnistyksen tai jonkin vauvankielisen tokaisun. Yleensä tämän jälkeen matka jatkuu kohti seuraavaa (kiellettyä) kohdetta.
