Äitiyden ristiriitaisuus

Miten ristiriitaista onkaan olla äiti!

Äitinä oleminen on jotain, mitä ei voi tietää, jos ei ole äiti. Eikä sitä välttämättä sittenkään voi tietää, millaista on olla jonkun muun kuin omien lastensa äiti. Minä en ainakaan etukäteen osannut aavistaa, mitä kaikkea äitiys tuo tullessaan, niin hyvässä kuin pahassa.

Äitiys on jotain niin ihanaa, ettei sille löydy vertailukohtaa. Rakkaus omaa lastaan kohtaan on jotain ihan ainutlaatuista. Ketään muuta ei voi rakastaa niin kuin omaa lastaan, tai ainakaan minä en voi. En kyllästy ihailemaan lapseni suloisuutta enkä sitä, kun hän oppii jotain uutta. Oma lapsi (minun tapauksessani molemmat lapseni) onkin yht'äkkiä elämän keskipiste. Lapsi heittää elämän tärkeysjärjestyksen (ja ylipäätään kaiken järjestyksen) ihan uuteen uskoon.

Äitiys on myös jotain niin raskasta, että joskus sitä ihmettelee, miten joku, jolla näyttäisi olevan vielä raskaampaa, oikein pärjää. Pieni ihminen ripustautuu minuun ja minun on oltava koko ajan häntä varten. Ja silloinkin kun tuo pien ihme on jonkun muun hoidossa, en saa häntä mielestäni. Miten yllättävän raskasta onkaan viettää koko päivä lattialla leikkien (varsinkin jos ilma on sellainen, ettei ole järkeä lähteä ulkoilemaan) puhumattakaan siitä, kun kaksi lasta parkuu yhtäaikaisesti ja koira vielä pitää omaa showtaan kaiken päälle...

Ja imetys, ah, imetys! Se on mielestäni äitiyden ristiriitaisuuden tiivistelmä. Vaikka sitä paljon hehkutetaan, kuinka ihanaa se on ja luonnollista ja terveellistä, en silti malta odottaa, että saan lopettaa imettämisen. Pikkukakkosen imetys on ollut helpompaa kuin esikoisen ja maitoa on riittänyt, mutta silti on niin vapauttavaa, kun joku muukin voi saada lapsen tyytyväiseksi ja minä voin taas pukeutua lempimekkoihin. Joku voi pitää minua itsekkäänä ja huonona äitinä, mutta tarkennettakoon nyt vielä, että ajatuksissa on kyllä täysimettää siihen asti, että aloitetaan kiinteät ja senkin jälkeen jatkan ainakin vuoden ikään asti, jos lapsi sitä haluaa. Kaikessa ristiriitaisuudessaan haluan imettää ja en halua. Mutta onneksi sitä kestää vain aikansa, siksi "haluan imettää" vie voiton.

Ja sen vielä haluan sanoa, että ainakin minä olen parempi äiti lapsilleni, kun saan välillä omaa aikaa, saan joskus olla itsekäs. Sitten on taas paukkuja panostaa täysillä maailman ihanimpiin lapsiini. Äitiys on maailman hienoin juttu mutta myös maailman haastavin. Ja luulen, että haasteet on vasta alussa...

Vauvan tuoksussa

Nyt on pari viikkoa takana elämää nelihenkisenä perheenä. Ihana pieni Nuppumme tuli maailmaan puolitoista viikkoa etuajassa. Tämä oli äidille lähinnä helpotus jo senkin takia, että lääkäri ultrassa epäili pienen olevan neljä ja puolikiloinen. Synnytys käynnistyi itsestään ultraa seuraavana yönä, mikä oli hyvä, sillä muuten peloteltu äiti olisi varmaan halunnut sektion. Loppujen lopuksi synnytys sujui nopeasti ja ulos selviytyi vähän alle nelikiloinen pieni ihme.

Elämä kahden lapsen kanssa on sujunut seesteisesti. Ainoa ongelma oikeastaan on univelat, mutta jotenkin niihinkin on jo tottunut. Kummasti ihmiskeho taipuu ja joustaa moneen suuntaan. Elämää toki helpottaa suuresti se, että isä on vielä isyyslomalla. Sitten en tiedäkään, miten pulassa olen, kun jään kotiin yksin kahden pienen kanssa... 

Nuppu on toistaiseksi ollut tyytyväinen vauva ja Hippu on ottanut uuden sisaruksen hyvin vastaan. Imetys, jota etukäteen jännitin, on sekin lähtenyt hyvin käyntiin. Ainoa vaan, että Hipun tavoin Nuppukin viihtyy tissillä pitkiä aikoja kerrallaan. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia silloin kun isi on töissä.

Nyt kuitenkin yritän olla miettimättä sitä, ja keskityn sen sijaan nauttimaan siitä, että mieheni on kotona. Hän on isyysloman kunniaksi innostunut mm leipomaan leipää, nam!

Lähtötunnelmissa...

Pikku kakkosemme laskettu aika lähestyy ja nyt on jo korkea aika valmistautua siihen. Kaikkea on periaatteessa jo valmiina uutta tulokasta varten. Hipulta periytyy suurin osa, mutta muutaman jutun olemme hankkineet vielä lisäksi.

Tässä hankinnat kakkoselle:

•  Tuplarattaat Löysimme Emmaljungan tuplat edullisesti käytettyinä ja olivat vielä tosi hyvässä kunnossa!
• Sitteri Tämän sain ilmaiseksi. Hipulla sellaista ei ollut, mutta voisi olla ihan hyödyllinen
• Äitiyspakkaus Mietin pitkään, pakkaus vai raha, raha vai pakkaus. Lopulta tulin siihen tulokseen, että pakkauksesta olisi kuitenkin enemmän iloa. Tykkäsin myös uuden pakkauksen useimmista kuoseista ja ainakin peitto ja makuupussi tarvittaisiin joka tapauksessa, sillä Hippu käyttää vielä omiaan.
• Lämpöpussi turvakaukaloon Hipulla tällaista ei ollut, mutta sille olisi ollut kyllä käyttöä. Tämänkin sain edullisesti käytettynä.
• Muutama vaippa ja yksi pieni body Näitä ei varsinaisesti olisi tarvittu, mutta kun olivat vaan niin suloisia
• Lisäksi sorruin ostamaan lapsille kummallekin omat Fjällräven Kånkenin pikkureput. Hipulle olin sellaista ajatellut jo aiemmin, mutta päädyin ostamaan kakkoselle samalla myös.
• Vielä on vähän kesken villapeitto pikkuiselle, toivottavasti ehdin tehdä sen valmiiksi ennen h-hetkeä.

Kaikki on pestynä ja valmiina, mutta vielä pitäisi löytää jostain kaapista tilaa pikkuisen vaatteille ja vaipoille...

Toinen, jonka vihdoin olen saanut tehtyä on sairaalakassin pakkaus. Tällä kertaa päädyin seuraavanlaiseen sisältöön:

• Neuvolakortti
• Henkilökohtainen hygieniavälineistö eli ainakin hammasharja ja -tahna, shampoo, deodorantti, hiusharja, perusrasvaa
• Korvatulpat ja silmälaput. Hipun kanssa ärsytti hieman, kun juuri kun olisi saanut valvotun yön jälkeen nukuttua, kaikki valot läjäytettiin päälle. Myöskään ei ollut kiva herätä naapurivauvan itkuun juuri kun oma nukahti.
• Kännykkä ja laturi
• Reinot sairaalan sandaalit on kauheita. Pitäisiköhän käyttää myös omia sukkia?
• Kamera vaikka hädän tullen kännykkäkin ajaa asian
• Imetysliivit viimeksi en tarvinnut, mutta kaiken varalta, jos vaikka maito nousee nopeammin.
• Lukemista Hipun synnytysvalmennuksessa väitettiin, ettei siellä mitään lukea ehdi. Pyh! Vauvahan nukkui suurimman osan päivää! Pelasimme mieheni kanssa lautapelejä pikkuisen nukkuessa. Tällä kertaa mies ei voi olla niin paljon sairaalassa, koska Hippu tuskin viihtyy siellä pitkiä päiviä, joten lukeminen tulee luultavasti tarpeeseen.
• Kotiutumisvaatteet minulle ja pikkuiselle pitää myös laittaa valmiiksi, mutta niitä ei tarvita heti synnytykseen mukaan
• Miehelle puhdas vaatekerta ja sisäkengät synnytykseen - hän tuskin pakkaa niitä ajoissa itse, joten mielenrauhani takia teen senkin valmiiksi.
• Evästä viimeksi en kyllä muista tarvinneeni syötävää, mutta ehkä jotain pientä voisi varalle ottaa

Mietin kovasti, mitä ihmettä pieni tarvitsee päälleen kotimatkalle. Sisävaatteet tietysti ja pipo, mutta riittääkö niiden lisäksi lämpöpussi? Vai pitäisikö olla vielä joku välihaalari? Pitää varmaan kysyä synnäriltä sitten. Ja riippuu varmaan ilmastakin.

Nyt sitten enää odotellaan. Hämäävää, kun ei voi tietää koska pieni syntyy. Periaatteessa hän voisi syntyä vaikka jo tänään tai vasta kuukauden päästä. Hippu tuli viikkoa ennen laskettua aikaa, se olisi tämänkin kanssa ihan hyvä aikataulu. Jännittää myös lähdön puolesta. Kuinka nopeasti lähtö tulee ja kuinka nopeasti tulee hoitajat Hipulle? Vanhempani asuvat lähellä, mutta toivon, ettei lähtö tule juuri silloin kun he ovatkin naapurikaupungissa kauppajonossa perjantairuuhkassa... Meiltä on synnärille reippaan puolen tunnin matka, joten ihan viimetippaan en haluaisi lähtöä jättää.

Arjen ihanuuksia

Se tunne, kun puolitoistavuotias lukee antamaani mainoslehtistä, sen jälkeen vähän repii ja rypistää sitä ja vie sen sitten takkaan. Perään hän asettelee klapin puukorista ja lopuksi vielä äheltää luukut kiinni.

----

Hippu oppi syömään haarukalla siitä lähtien kun sai sellaisen ensimmäisen kerran käteensä. Lusikankäytön opettelu jatkuu vielä...

----

Lunta tuli vähän reippaammin kerralla. Lapsiparka sai oppia, että lumi on kylmää, kun innokas äiti veti pientä pulkassa ja pehmeässä hangessa pulkka ei pysynytkään pystyssä. Hippu kaatui naamalleen hankeen pari kertaa, ennen kuin äiti oppi. Sen jälkeen lapsi sai tepastella omin jaloin ja seuraukset olivat samat, kun kankeat kengät ja paksut toppaukset saivat tasapainon horjumaan. Sisäleikit on ihan kivoja.

----

Alimmassa laatikossa on koiranruokaa. Teippasimme laatikon kiinni ylempään, ettei Hippu pääse laatikon sisältöön käsiksi. Tämähän ei tietysti estänyt lasta vaan näppärästi hän keksi kaivella laatikkoa sivustakäsin. Niinpä he sitten söivät tyytyväisinä koirankeksejä yhdessä, Hippu ja koira.

----

Note to self: Lapselle, joka haluaa syödä itse, mutta käytännössä opettelee vasta hommaa, ei kannata laittaa mustikkaa aamupuuron päälle. Lopputulos on laittaa sekä lapsi että vaatteet pesuun.

----

Onni on auratraktori! Tänään päästiin pulkkailemaan vähän paremmalla menestyksellä kun pihatie oli vihdoin aurattu. Kaiken kruunasi lapsen suloinen kikatus, jonka aiheutti lumesta innoissaan ympäriinsä poukkoileva koira. Arjen pieniä helmiä!

Pieni pyörremyrsky

Jotenkin kummasti tavarat ovat alkaneet vaihtaa paikkaa kodissamme, lattialta löytyvän epämääräisen roskan määrä on lisääntynyt ja kirjat, lehdet ja muutamat muutkin tavarat saaneet uuden ulkoasun. Meille on muuttanut pikkuinen tornado asumaan.

Lähes puolitoistavuotias Hippumme tutkii ympäristöään ja tutkiikin oikein perinpohjaisesti. Hän ymmärtää jo paljon puhetta, mutta yksi sana tuntuu olevan mahdoton tajuta, nimittäin EI. Päivästä toiseen käyn samat keskustelut lapseni kanssa; EI, puukorista EI saa ottaa klapeja. EI. älä ota äidin papereita. EI, kissanruokaa EI levitetä ympäri keittiön lattiaa. EIKÄ sitä saa syödä. EI, maitomukia EI heitetä lattialle. Vastaukseksi saan joko virnistyksen tai jonkin vauvankielisen tokaisun. Yleensä tämän jälkeen matka jatkuu kohti seuraavaa (kiellettyä) kohdetta.

On ihanaa, kun Hippu jaksaa keskittyä kokoamaan puista pelleä tai pöristelee auton kanssa tai leikkii vauvanukellaan. On ihanaa, kun hän osaa jo muutaman sanan ja kyselee asioiden nimiä. On mahtavaa, kun pissa tai kakka tulee vaipan sijasta pottaan. On suloista, kun hän osaa noudattaa yksinkertaista kehotusta "vie tämä iskälle" "tuo se äidille" "mennään vessaan". Mutta sitäkin turhauttavampaa on, kun yksinkertaisella EI-sanalla ei tunnu olevan minkäänlaista vaikutusta. Eikä tämänikäiselle auta määrätä mitään rangaistuksiakaan, eihän se niitä ymmärrä. On vain purtava hammasta.

Tänään Hippu keksi uuden leikin. Puukori oli tyhjä ja löysin Hipun kalastelemasta sen pohjalla olevia roskia nuken lusikalla yrittäen laittaa niitä suuhunsa. *Huokaus*

Toisinaan hermojen lisäksi ottaa voimille juosta kasvavan mahan kanssa pienen pyörremyrskyn perässä.  Kun puolisoni tulee töistä, hän saattaa ihmetellä, miksi roskia lojuu lattialla. Aina en vaan jaksa. Odotan pikkukakkosen syntymää innolla, mutta vähän hirvittää, mitä kaikkea myrskyni saakaan aikaan sillävälin, kun minun pitää imettää... Luultavasti viimeistään silloin puolisonikin tajuaa lopettaa kyselynsä.

On ihanaa ja samalla kamalan haastavaa ja raskasta olla lähes puolitoistavuotiaan pyörremyrskyn äiti. Onneksi sitä kestää vain aikansa!

Joulu joulun jälkeen

Oho, kylläpä aika rientää! Tuntuu, että joulukiireet, touhukas taapero ja kasvava maha imivät mehut totaalisesti tästä naisesta ja blogikin jäi tyystin taka-alalle.

Nuutinpäivän kunniaksi kuitenkin vielä vähän tunnelmia joulukuulta:

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois viepi

Pitkästä aikaa intouduin tekemään joululahjoja itse, tässä lopputuloksia:

Mieheni sisko toivoi joululahjaksi iloisen värisiä kaksinkertaisia lapasia. 

Tein kääntölapaset.

Ohje on mukailtu Suuri Käsityö -lehden ohjeesta.

Miehen toinen sisko sai kaksi taulua.

Ja lopuksi vastaus edellisen käsityöpostauksen arvoitukseen:

Tässä anopin joululahja valmiina...

Tossut! 

(Joiden ohjeen alkuperästä minulla ei valitettavasti ole tietoa, mutta jos jotakuta kiinnostaa, voin kyllä ohjeenkin julkaista. Tosi helpot ja nopeat tehdä!)

Imetyksen ihanuus

Imetys on ihana ja luonnollinen asia. Täysimetystä suositellaan puolivuotiaaksi ja osittaisimetystä vähintään vuoden ikään saakka. Näin toitottivat kaikki oppaat, joita ennen Hipun syntymää sain käsiini. Jännitin imetystä jo etukäteen. Mitä jos se ei onnistuisikaan? Halusin onnistua! Jälkeenpäin ymmärrän, etten saanut synnäriltä sitä apua imetykseen, jota olisin tarvinnut, mutten osannut pyytää. Ehkä osittain siksi ensimmäinen puoli vuotta vauvan kanssa oli tosi raskasta aikaa.

Jo synnytyssalissa minulle annettiin rintakumi. Vauva sai sen kanssa kyllä imettyä, mutta en tiedä johtuiko siitä, että maitoa ei tahtonut tulla tarpeeksi. Sairaalassa nälkäiselle lapselle annettiin vaan pullo suuhuun, mitään muuta ei edes kokeiltu tai ehdotettu. No, maito ei ollut noussut vielä, joten tyydyimme siihen.

Kotona maito nousi, mutta jatkoimme lisämaidon antamista pullosta kerran päivässä, koska lapsi oli nälkäinen. Tahdoin kuitenkin onnistua imetyksessä, joten tein kaikkeni, jotta maito riittäisi. Ja kaikki aika siihen menikin. Ensimmäiset neljä kuukautta vain istuin ja imetin ja kun lapsi nukkui, pumppasin maitoa. Jossain vaiheessa pääsimme kuin pääsimmekin eroon korvikkeesta, mutta neljän kuukauden iässä aloitin pitkin hampain kiinteiden antamisen, kun paino ei tahtonut nousta.

Rintakumia käytimme koko ajan ja siinä oli omat hankaluutensa. Positiivista oli se, että nännit pysyivät hyvässä kunnossa, mutta kumeja piti pestä ja steriloida koko ajan ja tuntui, että niiden kanssa olisin tarvinnut aina yhden lisäkäden, että aluksi kumi pysyisi paikallaan ja lapsi pääsisi vauhtiin. Oli tosi hankalaa imettää ilman tyynyn tuomaa tukea ja rintakumin kanssa kesti aina hetken ennen kuin maitoa alkoi tulla kunnolla. Lisäksi nolostelin muiden seurassa, kun mietin, mitä muut ajattelevat, kun imetän tuollaisen apuvälineen kanssa. Hippu ei kuitenkaan suostunut edes yrittämään ilman kumia, enkä oikein tiennyt, miten siitä olisi pitänyt yrittää eroon.

Ensimmäinen puoli vuotta oli imetyksestä johtuen aika rankkaa aikaa. Asiaa eivät yhtään helpottaneet ulkopuolisten harkitsemattomat kommentit. Esimerkiksi kerran olimme isovanhempieni luona ja rupesin imettämään. Jostain syystä Hippu ei heti saanut kunnon otetta ja maitoa ei tullut, joten lapsi hermostui ja itki kärsimättömyyttään. Mummoni tokaisi, että on saanut lapsi liikaa pullomaitoa, kun ei rinta kelpaa. Tässä vaiheessa Hippu ei ollut saanut kuukauteen pisaraakaan pullosta... Onneksi näitä kommentteja oli tosi vähän, mutta pääni sisällä niitä oli sitäkin enemmän.

Taisimme olla Hipun kanssa yhtä tyytyväisiä kun puoli vuotta tuli täyteen ja kaikkien oppaidenkin mukaan sai aloittaa kiinteät ruuat kunnolla. Siihen saakka olin antanut muuta ruokaa vielä hyvin vähän kun kerran puolivuotiaaksi asti suositellaan täysimetystä. Hippu on aina tykännyt lähes kaikesta ruoasta ja siirtymä kiinteisiin tapahtui paremmin kuin helposti. Aika pian puolen vuoden jälkeen Hippu lopetti yösyönnit ja -heräilyt kokonaan ja myös päivisin rytmi vaihtui säännöllisiin viiteen ateriaan. Siitä asti elämä vauvan kanssa onkin ollut ihanan helppoa. Pari viikkoa ennen vuoden ikää Hippu päätti lopettaa rintamaidon syömisen kokonaan kun olimme kesäleirillä. Sitäkin olin etukäteen mietttinyt, että milloin olisi sopiva lopettaa, mutta Hippu teki päätöksen puolestani ja niin sen piti mennäkin.

Nyt meille on pikkukakkonen tulossa ja olen taas miettinyt imettämistä. Ehdottomasti haluan imettää taas, mutta tällä kertaa ilman paineita. Jos maitoa ei tule tarpeeksi, annan loput pullosta. Kiinteät voi aloittaa kunnolla jo nelikuisena, jos tarve vaatii. Jo Hipunkin takia on ajateltava käytännöllisesti. Nyt en voi käyttää kaikkea aikaani imetykseen. Mutta tuo ajatus huojentaa. Osittaisimetyskin on hyvä ja siihen tiedän pystyväni kyllä. Loppu menköön omalla painollaan. Olen ihan hyvä äiti imetyksen onnistumisesta huolimatta!

Ihmettelen sitä, että kaikissa oppaissa toitotetaan niin paljon imetyksen ihanuudesta ja tärkeydestä, mutta puhutaan vain hyvin vähän imetysvaikeuksista. Itseasiassa törmäsin lähinnä lauseeseen, 'vain harvoin imetys ei onnistu ja on käytettävä korviketta'. Masentavaa! En yhtään ihmettele, jos monet luovuttavat, kun imetys ei ota onnistuakseen. Jälkeenpäin olen kuullut, että itseasiassa monilla on imetysongelmia. Miksei niistä puhuta??? Helpottaisi suunnattomasti uutta äitiä, jolle kaikki on muutenkin outoa ja vähän hankalaa vielä. Imetys voi olla ihanaa vain, jos siihen ei liity paineita. Ja imetys voi olla onnistunut, vaikka lapsi saisi lisäksi korviketta.