Pieni välipalakatsaus

Nyt kun taas imetän, tuntuu, että koko ajan on nälkä. Varsinkin makeanhimo on suuri. Lisäksi ihoni on ollut kuiva ja kutiseva loppuraskaudesta asti ja äskettäin luin jostain, että se saattaa johtua siitä, etten syö tarpeeksi terveellisiä rasvoja, kun imetys niitä kuitenkin kuluttaa. Paino kuitenkin uhkaa kääntyä jälleen noususuuntaan, joten on ehkä aika tarkistaa välipalojen laatu.

Televisiossa on viime aikoina mainostettu ahkerasti Danonen Vitalinea Pro -rahkaa. Mainos kysyy "Yritätkö pysyä upeana, mutta kaipaat aitoa nautintoa?" Kyllä, juuri tätä haluan! Koska Danone Daniot ovat aina kuuluneet suosikkeihini, päätin kokeilla sisartuotetta, jossa mainoksen mukaan olisi vähän hilihydraattia, runsaasti proteiinia ja vastustamaton maku.

Kaupasta mukaan tarttui mansikka, vadelma, mustikka ja ananas-rahkat. Olisin halunnut mainoksessa esiteltyä vaniljaa, mutta sitä ei kyseisestä marketista saanut. Ensimmäisenä kokeiluun pääsi vadelma. Rahka oli kerrosrahka. Päälimmäisenä ollut rahka-osuus maistui rahkalle. Ei mitään mullistavaa. Ehkä siinä maistui "terveellisyys". Alla oli hillo-osuus. Se oli ihan kaameaa! Maistui lähinnä keinotekoisille makeutusaineille! Mansikka oli yhtä pahaa ja ananas oli ihan syötävää, kun rahkan ja hillon sekoitti keskenään. Makutestin voittajaksi selviytyi mustikka, joka ihan maistuikin mustikalle.

Summa summarum, Vitalinea Pro on varmaan terveellistä, mutta siltä se kyllä maistuukin. Toisaalta Daniossa on vain 30 kaloria enemmän, 2,1g proteiinia vähemmän, 2,9g hiilihydraatteja enemmän ja 2,9g rasvaa enemmän sataa grammaa kohden mutta sen maku on kohdallaan. Koska imettävänä kuitenkin tarvitsen enemmän energiaa, jatkossa taidan valita Danion. Korkeintaan vanilja-Vitalineaa voisin vielä testata.

Rahkan lisäksi toinen suosikkivälipalani ovat myslipatukat. Ne kuitenkin sisältävät yleensä paljon sokeria (tai sitten maistuvat pahoilta) joten päätin kokeilla tehdä sellaisia itse. Ensimmäisellä kerralla maku oli hyvä, mutta rakenteesta tuli hajoava. Toisella kerralla onnistuin jo paremmin.

Resepti terveellisiin myslipatukoihin voisi olla seuraavanlainen:

(En mitannut aineita mitenkään näitä tehdessäni, siksi en mene määristä ihan takuuseen)

- 2dl cashew-pähkinöitä rouhittuna

- 2dl kuivattuja hedelmiä paloina (minulla oli kookosta, papaijaa ja ananasta pieninä paloina, joita vähän vielä hienonsin)

- 2dl perusmysliä

- 3-4rkl kookossokeria

- 3-5rkl raakakaakaojauhetta

- 1pss kokonaisia pehmeitä taateleita (200g)

- 200g kookosrasvaa

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Taatelit hienonnetaan tehosekoittimella ja "nypitään" kuivien joukkoon mahdollisimman tasaiseksi seokseksi. Parhaiten tämä onnistuu sormilla. Kookosrasva sulatetaan ja sekoitetaan kaiken joukkoon. Tässä vaiheessa seoksen pitäisi olla tahmeaa ja muotoiltavissa. Itse jaoin seoksen muffinsivuokiin koska minulla ei ole mitään patukkamuottia. Sain noin 15 vuoallista. Lopuksi vuoat laitetaan jääkaappiin muutamaksi tunniksi, jotta kookosrasva kovettuu.

Sopii lapsille ja aikuisille :)

Pottaharjoituksia

Jokaisen lapsiperheen tärkeä virstanpylväs ja eräänlainen arjen kohokohta on varmasti se kun lapsi oppii kuivaksi. Meillä se on vielä haaveissa mutta eilen ehkä pääsimme taas askeleen lähemmäs tuota etappia.

Hipun ollessa vajaa kaksikuinen pienimmistä kestovaipoista alkoi imuteho loppua ja vaippa falskasi turhan usein. Tuolloin aloin etsiä tietoa vaipattomuudesta ja vauvojen vessahätäviestinnästä. Niin luomuhippiäitiä minusta ei tullut, että olisin pyrkinyt täydelliseen vaipattomuuteen. En myöskään tunnistanut silloin (enkä vieläkään tunnista kummastakaan lapsesta) merkkejä lähestyvästä vessahädästä (liekö laiskuutta vai osaamattomuutta?) Sen kyllä huomaan kun Hippu alkaa vääntää kakkaa, mutta silloin on yleensä jo myöhäistä. Mutta se, mitä tein, aloin pissattaa Hippua aina vaipanvaihdon yhteydessä lavuaariin ja se toimi!

Hippu ymmärsi idean pian ja jos ajoitin pissatuksen oikein aina heräämisen ja syömisen jälkeen, saattoi päivässä kastua vain kaksi vaippaa. Jossain vaiheessa oli kausi, kun Hippu kakkasi vain vessassa ja sehän sopi äidille paremmin kuin hyvin! Myös isä ja isovanhemmat oppivat pissattamaan vauvaa.

Mutta sitten alkoi ympäristö kiinnostaa ja Hippu alkoi liikkua enemmän. Sen myötä myös vaippoja kastui useammin. Lapsi, joka ennen jaksoi pidättää pitempiäkin aikoja, saattoi kastella vaippansa puolen tunnin välein. Tässä vaiheessa äiti turhautui, eikä jaksanut käyttää lasta koko ajan vessassa. Edelleen pisu tuli kyllä lavuaariin mutta kuivat vaipat olivat vain kaukainen haave.

Reilun vuoden iässä Hippu alkoi olla riittävän iso istumaan potalla. Aluksi potta aiheutti vain kiukutusta, mutta vähitellen sekin alkoi kelvata. Koskaan siitä ei kuitenkaan tullut yhtä "varmaa" kuin lavuaariin pissaamisesta. Nimittäin vaikkei Hipulla olisi ollut edes hätä, hän yleensä pinnisti edes muutaman pisaran lavuaariin.

Nupun liityttyä perheemme jäseneksi Hipun pottailu tuntui muuttuvan lähes lakkoiluksi. Lapsi istahti
kyllä potalle, muttei malttanut tehdä mitään vaan lähti nopeasti omille teilleen. Parikuisena aloimme pissattaa myös Nuppua lavuaariin ja lopulta kävikin niin, että Nuppu teki tarpeensa vessaan Hippua useammin. 

Sitten tuli päivä, jolloin äiti päätti ottaa kovat keinot käyttöön. Teippasin vessan seinään pahvin, johon Hippu saisi tarran aina kun pottaan tulisi jotain. Lisäksi aion lahjoa lasta myös rusinoilla sillä ne ovat kätevämpiä kodin ulkopuolella. Heti ensimmäisenä iltana Hippu tuntui ymmärtävän idean ja jo toisella kerralla tuli innoissaan vessaan kun mainitsin tarroista. Myös pissa lirahti pottaan ennätysnopeasti. Jes! Ehkä sittenkin lapseni oppii jonain päivänä kuivaksi! Toivotaan vaan ettei prinsessatarrojen lumo häviä kellon lyödessä kaksitoista...

Se on taas täällä!

Koulujen loppuminen on aina ollut varma merkki kesän tulemisesta. Se ensimmäinen laulettu suvivirsi on sinetöinyt kesän alkaneeksi. Itse en ole koulun penkkiä kuluttanut enää lähes seitsemään vuoteen ja Suomen kesä on muutenkin lyhyt, joten päätin  julistaa itselleni kesän alkaneeksi juuri nyt!

Muutamana päivänä on ollut ihan kesäisen lämmintä ulkona. Itseasiassa lämpimämpää kuin niinä kesinä juhannuksen tienoilla kun värjöttelin kesätöissä leikkikentällä lapaset käsissä ja työparini kaivoi esiin pitkät kalsarit.

Lisäksi lähes yht'äkkiä puihin on ilmestynyt 'vihreitä juttuja' kuten eräs seurakuntanuori totesi kerran.

Tärkein kesän merkki minulle oli kuitenkin kesän tuoksu! Tiedäthän, se kun lähdet ulos ja vastaan tulvii kukkien, heinien ja puiden tuoksua. En saa siitä kyllikseni! 

Yhtenä vuonna iloni pilasi joku allergikko, jonka mielestä kesä ei tuoksunut ollenkaan hyvälle. Ymmärrän kyllä, että kevät ja alkukesä on monelle tukkoista ja tuskaistakin aikaa, mutta koska siitepöly ei ole minun aikaansaannostani, enkä voi sitä vähentää tai lisätä, saanen nauttia sen mukana leviävästä tuoksusta. Ei kai se ole keltään pois :)

Vihreää, kaikkialla vihreää! Luonto on niin kaunis! 

Suvivirttä odotellessa, josko sen jossain taas kuulisin. Kyllä se kuitenkin kesän kruunaa!

Ja valmista tuli!

No niin, sain viikonlopun aikana tehtyä vaatteet nukeille ja nyt ne ovat vihdoin valmiit! 

Tässä he ovat:

Jälkeen

Ennen

Ainoa, mikä on kesken, on jalat. En vielä tiedä, mitä teen niille. 

Toistaiseksi tytöt joutuvat siis kulkemaan korkokengissä...

Ennen

Jälkeen

Ennen

Jälkeen

Kuvauksissa tytöt viihtyivät hyvin ulkosalla, mutta en tiedä, koska raaskin antaa ne lapsille oikeisiin leikkeihin...

Hälyttävää itkua

Olen saanut viimeaikoina turhankin paljon päänvaivaa ja harmaita hiuksia itkuhälyttimistä.

Aikoinaan kun Hippu alkoi nukkua pitkiä unia vaunuissa, ostimme parilla kympillä itkuhälyttimen kirpputorilta. Merkki oli Philips ja malli joku vanha. Hälytin toimi kuitenkin moitteettomasti. Viime kesänä se sanoi sitten sopimuksensa irti, mutta kuumuuden takia Hippu nukkuikin enimmäkseen sisällä. Syksyllä Hippu oli sen verran iso jo, että näin ja kuulin ikkunan läpi kun hän heräsi. Nupun syntymän lähestyessä itkuhälytinasia tuli jälleen ajankohtaiseksi.

Ensin mieheni yritti korjata vanhaa, mutta tuloksetta. Samaan aikaan laitoin kyselyn Facebookiin, josko joltain löytyisi toimivaa käytettyä hälytintä. En halunnut turhaan ostaa uutta, sillä kaatopaikoille päätyy liikaa käyttökelpoista tavaraa. Sain pian vastauksen ja ostin jälleen parilla kympillä yhdellä lapsella olleen itkuhälyttimen. Merkki oli taas Philips. Hälytin toimi ja Nuppu syntyi.

Viime viikolla, noin parin kuukauden meilläolon jälkeen hälyttimessä ilmeni jotain häikkää. Luulin sen johtuvan tyhjenevistä paristoista joten vaihdoin ne. Viime maanantaina laitoin lapset jälleen ulos nukkumaan ja menin itse sisälle. Tein tyytyväisenä omia juttujani, kunnes havahduin siihen, kuinka paljon kello jo oli. Hippu on viime aikoina lyhentänyt päiväuniaan ja ihmettelin, kun mitään ei vielä kuulunut. 

Menin ulos ja minua odottava näky sai minut myöntämään itselleni Vuoden huono äiti -mitalin. Hippu oli maassa mskuupusseineen päivineen ja itki. Nuppu oli omalla paikallaan mutta karjui kuin syötävä. Vain itkuhälytin oli hiljaa. Lähdin samana iltana ostamaan uuden itkuhälyttimen. Tällä kertaa ihan kaupasta. Valitsin halvimman perusmallin, sillä en kaipaa mitään tuutulauluja, yövaloja tai lämpömittareita. Kohta noilla pääsee varmaan nettiinkin!

Luulisi, että tähän voisi sanoa, Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta ei. Tarina ei pääty tähän. Tiistaina laitoin taas lapset nukkumaan. Nuppu ei nukahtanut ulos, joten toin hänet sisälle. Nyt vaunuissa oli uusi Mebby voice 3 -itkuhälytin sekä testimielessä myös vanha Philips. Taas oli ollut hyvä tovi hiljaista, kun epäilykseni heräsi. Menin katsomaan ja tällä kertaa Hippu oli kiivennyt omasta makuupussistaan Nupun koppaan. Hän istui tyytyväisenä leikkien vanhalla hälyttimellä ja uusi oli heitettynä maahan. Ja kumpikaan ei ollut pihahtanutkaan.

Keskiviikkona mieheni kävi vaihtamassa viallisen hälyttimen. Kun illalla testasimme uutta Mebbyä, se toimi kyllä mutta kantavuus, jonka piti olla 100 metriä, ei riittänyt edes kulman taakse, jonne vaunut on kesällä pakko viedä varjoon. Minulla alkoi mennä hermot näihin laitteisiin. Jos vaunuja olisi ollut mahdollista pitää ikkunan alla, olisin varmaan jo luovuttanut ja ollut ilman. Kuitenkin ainoan varjopaikan ollessa hankalassa kulmassa, tarvitsin välttämättä hälyttimen. 

Mieheni meni siis vielä kerran kauppaan ja otimme vähän kalliimman Philips Avent -hälyttimen, jossa pitäisi olla parempi kuuluvuus. Onneksi liike huoli Mebbyn vielä takaisin. Nyt laite tuntuisi toimivan, mutta enää en voi luottaa siihen täysin. Kun kuuluu pienikin rapina tai kohina, kiiruhdan heti katsomaan, mitä tapahtuu. Pelkään, josko tämäkin aparaatti pettää minut. No ehkä jossain vaiheessa uskallan taas rentoutua.

Mitä tästä opimme? Itkuhälyttimiin ei ole luottamista. Älä osta itkuhälytintä jos ei ole ihan pakko.

Nukkemania

Innostun helposti uusista jutuista ja tällä kertaa kohteena olivat bratz-nuket. Pikkusiskollani oli aikoinaan muutama bratzi ja muistan jo silloin miettineeni, miten oudon näköisiä ne olivat. Ihan luonnottomia. Australialainen perheenäiti Sonia keksi tähän kuitenkin ratkaisun. Hän alkoi kerätä nukkeja kirpputoreilta, "poisti niiltä meikit" ja puki uusiin vaatteisiin. Näin syntyi Tree change dolls.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Tällaiset tyttöset löysin kirpputorilta.

Ensin siis meikinpoisto. Meikinpoistoaineena toimi kynsilakanpoistoaine eli asetoni.

Tuo glitteri ei meinannut millään lähteä.

Puhdasta tuli!

(Kannattaa pestä nuket ihan saippualla ettei niihin jää asetonia)

Sitten maalaamaan. Maaleina minulla oli Deka color matt -askarteluvärit. Myyjä lupaili, että niiden pitäisi kestää. Katsotaan, miten käy.

Työskentelytahdin määräsivät lapset, niinpä nuket saivat kuivua rauhassa ennen seuraavaa maalikerrosta.

Siveltimenä minulla oli Temperan sivellin kokoa 2/0. Se oli kuitenkin turhan paksu yksityiskohdille, joten hankin Gold-Sablen kokoa 10/0. Jossain oli neuvo, että kannattaa valita kaupan pienin sivellin. Allekirjoitan tämän.

Ja valmista tuli! Vaatteet puuttuvat vielä, joten laitan lisää kuvia kunhan saan nuket vaatetettua :)

Blogi 1v

Tämä blogi täytti juuri vuoden! Onnea blogi!

Tämä on kolmas oma blogini ja ensimmäinen, jota olen pitänyt pidemmän aikaa säännöllisesti. Vuoden aikana tekstejä on kertynyt 50 ja sivunkatseluita inan vaille 1400. En ole mainostanut blogiani missään, joten sinänsä ihan hyvin. Halusin kokeilla, tavoittaako tämä ihmisiä vaikken markkinoi sitä. Nyt vähän ennen 1-vuotissynttäreitä loin blogille oman facebook-sivun, katsotaan saako se lisää katselijoita.

Kommentteja on tullut harvakseltaan ja lukijoita blogilla on pyöreät 0. Ylivoimaisesti suosituin teksti käsitteli hoitohenkilökunnan oikeutta kieltäytyä toimittamasta abortteja. Alkuperäinen ajatukseni oli kirjoittaa blogia, joka pääsääntöisesti olisi elämänmyönteinen ja toisi iloa, vertaistukea ja ehkä jopa toivoa ihmisille. Näyttää kuitenkin siltä, että kiistellyistä ja vaikeista aiheista kirjoittaminen kiinnostaa ihmisiä enemmän... Pitäsikö tästä vetää se johtopäätös, että minun kannattaisi muuttaa blogin tyyliä? Tietoisesti olen vältellyt tiettyjä aiheita, joilla tiedän saavani aikaan vain riitaa vaikka kuinka nätisti yrittäisin kirjoittaa. Minusta se ei vaan johda mihinkään...

Nytpä olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä sinä, hyvä lukija, tykkäät lukea. Mikä on ollut hyvää ja mikä vähemmän mielenkiintoisa? Ehkä en koskaan saa tietää, mutta jos jaksat, niin kommentoi jotain!